2012/06/18

♣ Take me back to summer "paradise"

"Kädet paskaan ja kupit tulessa!" 

Viikonlopun mökkeily oli mulle totaalinen kulttuurishokki. Minä, joka olen asunut monta vuotta keskustassa asfaltin keskellä, ja kenen mielestä 5 kilometriä keskustasta pois päin on suhteellisen korpea ja metsää, en uskonut viihtyväni viikonloppua mökillä. Ensireaktio mökille saapuessa oli silkka järkytys - eikö meillä oikeesti oo vessaa?!, eikö täällä oikeesti oo juomavettä tai hanaa?! sekä HYI, pitääkö mun oikeesti nukkua tossa?! olivat kaikki lauseita, jotka mun suusta saatto kuulla moneenkin otteeseen. Mua ei ookkaan koskaan aiemmin kutsuttu snobiksi niin monta kertaa, kuin perjantaina mökkeilyseurani Miran, Marikan ja Niinan suusta saattoi kuulla mua kutsuttavan. Haluan kuitenkin painottaa, ettei nää kolme tyttöäkään mitään juntteja ole - ihan samanlaisia kaupunkilaisia kuin minäkin, vähän vain... sopeutuvaisempia, sanoisinko. Keksittiinkin mökkeilyllemme motto "kädet paskaan". Se kuvasti sitä, että täällä ei välitetä miltä näytetään tai kiljuta, jos kädet likaantuu. Tuo alussa mainittu "kupit tulessa" taas oli meidän tuhkakupin traaginen kohtalo.
Joka tapauksessa, perjantaina lähdettiin kuitenkin soutelemaan järvelle. Joka kerta, kun joku veneessäolijoista liikahti ja seurauksena vene hieman heilahti, mun kiljuminen kaiku järven vastarannalle asti. Pelkään vettä, hukkumista ja mereneläviä, joten kun mut yhtäkkiä heitettiin keskelle kaikkea tota, en mä voinut kuin kiljua. 


Illalla kuitenkin tapahtu jotain aivan järkyttävää. Mä koin jonkinlaisen maalaistumismutaation. Hetkessä tapoin innokkaasti itikoita, en kiljunut jokaikistä asiaa ja jopa - uskokaa tai älkää - soudin. Minä. En oo ikinä ennen soutanut, joten tää oli suuri ylpeydenaihe mulle itelleni! Yhdessä illassa Marika, Niina ja Mira oli saanut heitettyä syrjään mun snobipersoonan ja korvattua sen selviytyjäluonteella.
Ilta olikin tosi lepponen ja aloin vihdoin nauttimaan olostani ilman epäröintiä. Paahtoleivät grillattiin makkaratikussa takassa liekit leipiä lipoen, ja vaikka ensin sitä hieman ihmettelinkin, on mun pakko myöntää, että äsken kotona paahtimella tehty leipä oli paljon pahempaa!! Ehkä tää opettaa mulle, että niistä ennakkoluuloista oikeesti ois hyvä luopua.
Yöllä ennen nukkumaanmenoa, kun kuulin, että mökissä on ollut jättiläismuurahaisia ja rottia edellisinä kesinä, se entinen pieni epäröijä muhun kuitenkin iski takas ja vannoin sydänjuurieni kautta, etten nuku koko yönä.

"Eräjorma, Metriheikki, Sylkiveikko ja Jore"

Lauantaiaamu oli koko kesän paras aamu. Herättiin Miran kanssa kaheltatoista ja Marikan ja Niinan ilmeisesti vielä nukkuessa lähdettiin veneelle, soudettiin järvelle ja otettiin aurinkoa. Tässä vaiheessa soutaminenkin alkoi jo jotenkuten luonnistumaan multa, ja sain kesän ekat rusketusrajat. Päivällä oli varmasti lähemmäs +30 astetta, joten koko lauantai kului suurimmaks osaks lauta- ja korttipelien pelaamiseen, auringon ottamiseen, uimiseen ja vesi-ilmapallojen pumppaamiseen. Illan hämärään aikaan, kun istuttiin sisällä pelaamassa Monopolia, ristittiin meille uudet nimet. Mira oli nimeltään Heikki, Niina Veikko, Marika Jore ja itse olin Jorma. Meillä oli myös oma pinkki villakoira, sen me ristittiin Budiksi.


Lauantaihin myös kuului meidän massiivinen 170 pallon vesi-ilmapallosota, joka oli ihan mahtavaa ja sai yhden lisärastin mun bucketlistillekin. Ainoa turhauttava osa tässä vesi-ilmapallosodassa oli se, että kädet verillä vuorotellen pumpattiin näitä palloja helposti yli kaks tuntia, ja noin viidessä minuutissa ne kaikki oli tuhottu.

"Tiedät, että olet ollut maalla liian kauan, kun vessa, joka on kaapin takana keskellä olohuonetta, on mielestäsi luksus."


Yöllä alko ukkostaa, jollon pelattiin korttia ja, no, pelättiin (minä ainakin myönnän pelänneeni). Sillon, jos haluttiin esimerkiks paahtoleipää, piti sen paahtaminen hoitaa kynttilän päällä, joka oli paljon hankalampaa, kuin takassa tekeminen. Lauantaina mentiin suhteellisen aikasin nukkumaan ja herättiin sunnuntaiaamuna aikaisin siivoamaan ja pakkaamaan. 
Vielä perjantai-iltapäivällä en olis ikinä uskonut sanovani tätä, mutta mulla oli oikeasti ihan älyttömän hauskaa. Oon ikuisesti kiitollinen Miralle, Marikalle ja Niinalle tästä shokeeraavasta ja hyttysiä täynnä olevasta, mutta samalla myös silmiä avaavasta ja ihanasta kokemuksesta. Mulla ei oo lähes koskaan ollut näin hauskaa viikonloppua, kuin mikä tämä oli. Hetkeks oon saanut tarpeekseni mökkeilystä ja hyttysistä, mutta voisin jopa uskaltaa väittää, että elokuussa saattaisin hyvinkin olla valmis lähtemään uusintareissulle. Vaikka kotona suihkuun pääseminen ja hanasta puhtaan veden virtaaminen olikin aplodien arvoinen asia, vaihtelun vuoksi tollanen eräjormailu ja patikkaretki vessaan pääsemiseksi oli ihan hauskaa. Kaikki mahdolliset rispektit ja propsit kuuluu kuitenkin tytöille, ketkä kesti perjantai-illan mun snobeilua ja muutti pienen osan musta ehkä jopa pysyvästi maalaiseksi.

Anteeksi älyttömän pitkä postaus. Nostan hattua jokaikiselle, joka jaksoi lukea edes puoleenväliin. 

2 kommenttia:

  1. Voooi, sulla on tosi kiva blogi! :)
    Kivoja kuvia ja juuri sopivasti tekstiä, itsekkin harrastan joskus noita hieman pidempiä blogitekstejä.. :)

    VastaaPoista