2012/08/02

♣ Vapaudelle ei oo hintaa, villi sielu tietää sen.

Nyt vihdoin sitä pipefestpostausta! Uskon, että about. 2% tän sivun avanneista tosiasiassa jaksaa lukea tän vuodatuksen, joten taas, kuten edellisessäkin pitkässä postauksessa sanoin, nostan hattua jokaiselle, joka jaksaa lukea edes puoliväliin. Enjoy!

P Ä I V Ä  1
Eka päivä Pipessa oli mulle ihan mahtava kokemus. En oo koskaan ennen ollut festareilla, enkä osannut odottaa mitään vastaavaa fiilistä edes Pipen ekan esiintyjän Ruger Hauerin aikana. Rugerista mä tykkään ihan älyttömästi, sen näkeminen livenä oli jotain ihan mahtavaa. Niiden rekvisiittakin (eli jonkinsortin ikkunanpesuharja ja pajupöytä täynnä alkoholia) oli hemmetin loistava. "Nygårdillä on pillu mistä tullaan, meillä on pillu mihin mennään."
Kovin monia mun lemppariartisteja ei torstaina ollut, mutta menin kavereiden kanssa katsomaan esim. Uniikista ja Mikael Gabrielista puolikkaan shown, kunnes siirryin toiselle lavalle seuraamaan Flowboysfamia. Mun on ihan pakko myöntää, että porukka oli kyllä suhteellisen fiiliksillä mukana Uniikin ja MG:n aikana, ja että jopa minä viihdyin siellä yleisössä sen puoli tuntia ihan loistavasti. Flowboysfam taas veti kauheesti uutta matskua ja mä pidän enemmän niiden vanhasta tuotannosta, mutta oli ne silti ihan mahtava nähdä.
Loost Koos ois kans ollut yks, jonka oisin halunnut mennä kattomaan. Aste kuitenkin alotti samaan aikaan, joten päädyin sitten valitsemaan Asteen (keikkaseurani painostuksesta). Periaatteessa mua harmittaa, etten päässyt kattomaan Loost Koosia toiseen kertaan, sillä ne yleensä vetää ihan älyttömän hyvän setin ja kauheen hienosti, mutta se tunti eturivissä Astetta seuraten oli kyllä ihan ylitsepääsemättömän hienoa. Se oli ehdottomasti torstain paras esiintyjä, Aste sai yleisön ihan mukaan ja mun pohkeet raiskaantu hyppimisestä koko seuraavaks kaheks päiväks.

P Ä I V Ä  2
Aamulla herätessäni päällimmäisenä mielessä oli se, kuinka kamala päänsärky mulla oli ja kuinka kovaäänisestä tinnityksestä jouduin kärsimään. Ne siirtyi kuitenkin pois mielestä noustessani ylös - mun jalat ei oo koskaan ollut niin kipeät, kuin sinä aamuna. Vaivoin sain käveltyä edes omasta huoneesta ulos, ja mietin koko aamun, miten selviäisin päivän festareilla.
Noh, loppujen lopuks, jaksoinhan mä ihan hyvin. Aamun avaajaa Joku roti mafiaa en paljon päässyt katsomaan, mutta pari loistavaa biisiä ehdin niiltäkin todistaa. Päivä jatkui seuraamalla FP:tä, jonka seuraaminen oli paljon parempaa, kuin osasin kuvitella! Kerrankin nostin käteni ylös ja kiljuin ihan ylpeänä, kun joku kysyi, että onko yleisössä ketään Jyväskylästä, haha.
Pari artistia skipattiin, kun käytiin katsomassa leirintäalueen menoa. Sieltä saadut ilmaset letut ja älyttömän hyvä mehu oli ihan parasta, koska suunnilleen koko festari elettiin aivan ylihinnoitellulla vedellä ja parilla ilmaisella 95 gramman suklaalevyllä, joita mm. Ruger Hauerin jäbät ja jotkut tuntemattomat miehet oli siellä jakanut. Palattiin pian kuitenkin festarialueelle kuuntelemaan Ruudolfia ja Karri Koiraa ja myöhemmin Cheekiä sekä Jukka Poikaa, ketkä kaikki tappoivat mun jalkoja entisestään ja hallitsivat lavaa hyvällä fiiliksellä. Jossain vaiheessa jäätiin sitten Marikan kanssa kahdestaan, tutustuttiin hirveen moniin ihmisiin ja mentiin ilmeisesti myös naimisiin jonkun tyypin kanssa, ilta sit huudettiin, kiljuttiin ja hypittiin kuunnellen B.o.B:tä.

P Ä I V Ä  3
Kolmas, eli viimenen päivä oli hirveen haikee. Mieltä paino koko ajan ajatus siitä, että pian Pipefest olis jo takanapäin, enkä heräiskään enää joka aamu tinnitykseen ja kurkkukipuun. Aamun lähtö vähän viivästyi ja jouduttiin skippaa Lord Est, joten päivällä sitten istuttiin paljon penkeillä ja nurmialueilla ottaen aurinkoa. Tästä, jos jostain olen kiitollinen, sillä yhessä vaiheessa, kun oltiin tentstagen ulkopuolella ja lähestulkoon nukuin yhdellä penkillä Miran letittäessä mun hiuksia, kuulin, kun joku huus jotain Timo pieni huijauksesta. Pomppasin pystyyn ja huomasin, että piru vie, TPH oikeesti kävelee siitä ohi. Nopeesti nappasin kameran käteen, juoksin perään ja pyysin yhteiskuvaa, ja tadaa: nyt mulla on yhteiskuva mun varmaankin lemppariräppärin kanssa. Ihan sanoinkuvailemattoman uskomaton fiilis!
Ehin sit olla puolisen tuntia ihan ekstaasissa Timon yhteiskuvan takia, kun oltiin taas ottamassa aurinkoa Miran tällä kertaa taiteillessa ihmeen ruohonkorsiasetelmaa mun jalkojen päälle. Tylsyyksissäni vilkuilin jatkuvasti ympärilleni ja pian huomasin katsoessani olkani yli artistipassin. Kuka sitä kantoikaan? Hemmetti sentään, Junohan se oli. Taas kamera käteen, muutamat juoksuaskeleet ja pam: yhteiskuva mun taas yhden lemppariräppärin Junon kanssa.
Lauantai oli artistikaartin kannalta mun lempparipäivä, sillä esim SMC, Kuningasidea, JVG, Juju, TPH, Rappana ja Elokuu esiintyivät sillon. Vaikka Juju oltiinkin sullottu esiintymään pienemmälle tentstagelle, se silti veti parhaimman setin ja se koko teltta oli niin täynnä ihmisiä, kuin vain voi olla. Ite olin tunkenut jo Jujun edeltäjän, Daco Juniorin, aikana yleisöön ja näin pääsin kolmanteen riviin. Kuumuus, jalkakipu, ärsyttävät ympärilläolijat ja nestehukka paino koko Jujun keikan ajan, mutta sinnittelin ihan fiiliksillä loppuun asti ja jäin vielä 2. rivistä katsomaan Timo pieni huijausta. Elämäni parhaimmat kaks tuntia, haha!
Pipefest kruunattiin palloilemalla Elokuun ja Petri Nygårdin välillä. Loppujenlopuks suurin osa ajasta tuli vietettyä Nygårdin puolella, sillä vaikka mä suoraansanoen sen musiikkia ja asennetta ja showta vihaankin, yleisö oli silti ihan fiiliksissä ja sieltä löyty pari mukavaa tyyppiä, keiden kanssa jäätiin fiilistelemään musiikkia.

Pipen ansiosta mä rakastuin festareihin, enkä voi käsittää, miksen oo ravannut siellä edellisvuosinakin. Ens vuonna mun on pakko päästä uudestaan, muuten tulee ruumiita. Mulla on nyt jo ihan älyttömän paha ikävä tonne, elämää on vaikee jatkaa ilman loistavaa musiikkia, päivittäisiä kymmeniä uusia tuttavuuksia ja ihania kokemuksia! Oon ikuisesti onnellinen, että päätin lähteä Pipeen. Ja jalat mulla on edelleen kuolleet ja tinnitys loppu vasta tänään, eli pala festaritunnelmasta on kyllä yhä mukana ;)

Onks täällä muita, ketkä oli Pipessä ja mitä tykkäsitte? Lähettekö ens vuonna uudestaan?

Ps. Kolme pyhää pahoittelua. 1. Anteeksi syvästi huonolaatusista kuvista, mutta varmaan ymmärrätte, että hyvien kuvien saaminen oli suhteellisen hankalaa. 2. Anteeksi kamalasti kuvien huono asettelu, mutta väsäsin tätä postausta ihan hirveän kauan, enkä jaksanut alkaa enää tappelemaan noiden vastustelevien kuvien ja marginaalien kanssa. 3. Anteeksi vielä kerran aivan liian pitkästä postauksesta.

6 kommenttia:

  1. onpa kivoja kuvia, pääsee hyvin tunnelmaan mukaan :)

    VastaaPoista
  2. kiva blogi sulla! (= ja ää oisin kans halunnu tonne:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuu ens vuonna!! Oli kyl elämäni niin huippukokemuksia, etten edes suosittele, vaan tosissani pakotan sinne kaikki, ketkä edes harkitsee lähtöä jollain tavalla, hahaha :-D Mutta kiitos paljon!

      Poista
  3. ei vitsi, itekki olin tuolla ja näitä kuvii katelles tuli kauhee ikävä takasi! :D mut ens vuonna uusiks !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olit vai! Siellä oli ihan parasta ja todellaki ikävä mullakin!! :-D

      Poista