♣ The taste of ink.

Taas mä oon saanut uuden aivan järjettömän, yhtäkkisen innostuksen. Kesä häämöttelee pahalla mallilla loppuaan, mikä taas merkitsee sitä, että mun tosiaan olisi parempi jo pikkuhiljaa alkaa availemaan terveystiedon ja ruotsin kirjoja kirjoituksiin lukemisen merkeissä. Vaikka tällä tahdilla musta ei koskaan edes tule ylioppilasta, on mulla silti käynyt mielessä mun yo-juhlat pariin kertaan. Ja niiden mukana mieleen tulivat kutsukortit, josta lähtikin käyntiin tämä typerä innostus.

Ps. En välttämättä kuitenkaan halunnut jakaa blogimaailmassa osoitettani tai muiden ihmisten osoitteita, joten kirjeistä löytyy milloin suklaakeksejä, milloin randomkatuja ja ekana mieleentulleita sanoja ja nimiä.

Nyt sitten yhden osoitteen kirjoittaminen kirjekuoreen vie ihan liikaa paljon aikaa ja nää tappaa ranteet, kädet ja hermot kohtuullisen nopeasti. Mutta voi luoja että nää on kauniita. Ihan sama vaikka aikaa ja mielikuvitusta vievätkin, mä niin aion lähettää kaikki mun yo-juhlien kutsu- tai kiitoskortit eri tavoin koristelluissa kirjekuorissa. Vai oonks mä ainoo jonka mielestä noi on sen ajan ja vaivan arvosia? Eiks tollanen kirjekuori ois supersiisti vastaanottaa sellasen tavallisesti raapustellun sijasta?