Ainakin ulkonäkömuutoksia tää blogi tulee kohtaamaan lähiviikkoina. Mitä on luvassa? Voi että, ei mitään ideaa. Jotain uutta, toivottavasti.
Tänään kapusin lähemmäs maailman paras tytär -titteliä. Te lapsina makeanhimoiset voitte varmaan muistaa Hopeatoffeen, jonka myynti lopetettiin pari vuotta sitten. Hopeatoffee oli mun iskän elämän rakkaus, joten tänään otin lakritsikastikkeet ja kattilat käteen ja uhmasin palovammoin sekä hermoromahduksin kokkaustaitojeni rajoja. Helppoa (ainakaan minulle) se ei ollut, mutta neljästä raaka-aineesta sain luotua satsin mustia hopeatoffeen makuisia kivikovia palikoita - toisinsanoen myös täydellisen joululahjan.
1dl sokeria, 1dl valmista lakritsikastiketta, 3/4dl vaaleaa siirappia sekä 3/4dl vispikermaa heitetään paksupohjaiseen kattilaan. Sekoittelua siihen asti, että mössöön tungettava lämpömittari näyttää 120 astetta. Sen jälkeen massa kumotaan rypsiöljyllä vuorattuun uunivuokaan, jossa toffeen annetaan jäähtyä. Jäähtymisen jälkeen massa muotoillaan öljytyin käsin pötköksi, kääritään leivinpaperiin ja annetaan kovettua jääkaapissa puoli tuntia. Puolen tunnin odotuksen jälkeen veitsellä kivankokoisiin paloihin ja pala kelmua kääreeksi. Astioista jämät lähtevät kylmässä vedessä liottamalla.
Viimeistään tossa kohdassa, kun öljysin käsiäni maailman hirveimmän hajuisella rypsiöljyllä, tajusin, että jos tämä ei todista, että rakastan iskää, niin sitten ei mikään.
