♣ Last minute wishes

Joulun vaikein osuus on ehdottomasti se, kun lahjoja pitää antaa ihmisille, joita ei oikein tunne. Mä keksin tosi iisisti lahjoja läheisille, ratkaisen niiden ongelmia ja kettuilen vanhoista jutuista ja teen juttuja joita tiedän niiden tarvitsevan. Mutta mitä antaa isän kihlatulle, poikaystävän isovanhemmille, työkavereille, siskopuolen velipuolelle tai kaukaiselle kummitädille? 

No tämän. 

The hardest part of Christmas is, without a doubt, coming up with gift ideas for people you don't really know. It's pretty easy for me to come up with ideas for family and friends, but what should you give your dad's fiancée, boyfriend's grandparents, coworkers, stepsister's stepbrother or a remote godmother?

Well, this.

Mahdollisesti helpoin ratkaisu lahjaongelmaan! Paketoidut konvehtirasiat ovat omasta mielestäni hyvin todennäköisesti typerin lahja ikinä, vaikka kukapa suklaasta ei tykkäisi, mutta kun suklaan muotoilee uudestaan, katkoo ja taivuttelee karkkikeppejä ja leipoo parit piparit, saa vähällä vaivannäöllä tehtyä persoonallisen ja helpon lahjan ihan kenelle tahansa. 

Koska projekti tehtiin ihan viimetippaan keskiyöllä, jolloin valosta, varsinkaan luonnonvalosta, ei ollut merkkiäkään, oli pakko jättää vaihekuvat ottamatta. Tässäpä siis listattuna parit vinkit, miten saat kivan lopputuloksen.

* Sulata ja temperoi suklaa. Piirrä leivinpaperiin kirjaimet ja sitten valuta suklaa pursotuspussilla luonnoskirjaimien sisälle, niin saat symmetriset kirjaimet ja tasaiset reunat. 

* Heitä karkkikepit hetkeksi uuniin, ne pehmenevät sen verran, että niitä voi taivuttaa!

* Taittele sellofaanista pikkuisia pusseja, joihin ujutat kaikki kirjaimet

* Vuoraa leveä pahvilaatikko valkoisella paperilla

* Liimaa / teippaa sellofaanipussit paketin pohjaan, jotta ne eivät irtoile ja vaihda paikkoja

Possibly the easiest way to solve this problem! I think store-bought chocolate is the dumbest gift ever, though who doesn't like chocolate, but when you melt chocolate into a new form, cut and bend candy canes and bake a batch of gingerbread, you can get this personal and easy gift for anyone only with a little effort.

This project was made in the last minute in the middle of the night, so I didn't have a chance when it came to taking pictures of each step. So I'll just make a list of useful tips that will help you get the result you want.

* Melt and temper the chocolate. Draw letters on parchment paper and then re-write the letters with a piping bag filled with chocolate. This is how you'll get each letter the same size.

* Put your candy canes in the oven for some time, they'll soften so you can bend them!

* Fold little bags from cellophane and put each letter in a cellophane bag

* Cover a wide box with white paper

* Glue or tape the cellophane bags to the bottom of the box so they won't separate or change places

PS. My letters spell "Hyvää Joulua t. Oska + Iina", it's Finnish and means "Merry Christmas, love: me and my boyfriend's names"

♣ The cutest fucking thing ever

Tarkoitan siis; the cutest and the easiest fucking thing ever. Ystävänpäiväks taiteilin mäkkärin ketsuppikuppeihin suklaamuffinseja, mutta harmillisesti muffinsivuokien tapaan varastettuja ketsuppikuppeja ei ole saatavilla kivoissa eri kuoseissa ja väreissä. Tämän vuoksi järjestämissäni ystävänpäivän bileissä sinne tekemäni 55 minimuffinsia saivat kaverikseen jokainen oman sydämensä. Koristelu on hauskaa, nopeaa, helppoa, vaivatonta, söpöä, lähes ilmaista - eli täydellistä.

Lahjanarun ja niittien yhteistyöllä tämäkin projekti on valmis sekunnin murto-osassa. Voit myös käyttää vaikka joka muffiniin eriväristä lahjanarua ja tuoda pöytään punaisuuden lisäksi hieman muitakin värejä.

Mitä mieltä? Tekivätkö nämä pikkuiset sydämet mun suklaamuffineista juuri ystävänpäiväpöytään sopivat?

♣ Hooray!!

Oon aina läpällä kettuillut mun kaverille Kallelle siitä, että se polttaa. Se onkin monta kertaa yrittänyt lopettaa ja kun se puolitoista kuukautta sitten ilmoitti lopettavansa (taas), olisin voinut heittää puolet mun omaisuudesta kehiin vedonlyöntiin, jossa olisin veikannut, että se sortuu polttamaan seuraavan seitsemän päivän kuluessa. Little did I know - nyt se on ollut noin 45 päivää polttamatta ja oon ällikällä lyöty. Ja itsestäänselvästi ylpeä!

Ylpeänä päätin antaa Kallelle palkinnon tässä 45. päivän etapilla, ja eikös se niin mennyt, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Fazerina on Kallen lempparisuklaa, joten leivoin fazerinamuffinseja, mutta en ollut tyytyväinen. Ylpeys ja riemu puuttuivat muffinseista aivan kokonaan, joten nopeasti väsäsin pieniä piristäviä cupcake topperseja.

My friend Kalle quit smoking 45 days ago and I'm wonderstruck. He's tried quitting many times in the past and when he told me he was going to quit 45 days ago, I could have sworn that he would smoke in the next seven days. Little did I know!

I was so proud that I decided to give Kalle a prize. I baked cupcakes with Kalle's favorite chocolate, but somehow the pride and joy didn't show in these. That's why I quickly made these adorable cupcake toppers.

Ja kun tökkäsin nämä hammastikkuihin liimatut ja teipatut riemuhuudot ja kiharretut lahjanarut muffinseihin, pystyin vasta sanomaan olevani tyytyväinen. Kannattaa selkeesti olla mun kaveri kun lopettaa, tai lopettaa, jos on mun kaveri - sitä ei ikinä tiedä kuinka paljon siitä tulee hyötymään.

I wasn't satisfied until I put these toothpicks decorated with curled ribbons and colorful notes on the cupcakes. You should clearly be my friend when you quit, or quit if you're my friend - you never know how much benefit you will get from it.

♣ Blueberries & white chocolate

Muistaako kukaan mun ja suklaan välillä syttynyttä sotaa, kun yritin tehdä eräänlaisia patukoita ja epäonnistuin, no, nöyryyttävästi? Mulla oli jo epäonnistumishetkellä lukuisat uudet sotasuunnitelmat mielessä, joita en kuitenkaan ole vieläkään päässyt toteuttamaan. Koen suurta viha-rakkaussuhdetta suklaata kohtaan, koska kukapa sitä ei rakastaisi, mutta toisaalta se ei tottele mua ikinä - lukuunottamatta tätä harvinaista kertaa, joka ei tosin suuria ihmeitä, kädentaitoja tai keittiökokemusta vaadikaan.

Resepti näissä on varmaan jo ihan itsestäänselvä - valkosuklaalevy paloitellaan, sulatetaan mikrossa välillä sekoittaen ja kuivatut mustikat heitetään sulan suklaan sekaan. Sekoituksen jälkeen massa kaadetaan muotteihin, itse käytin yksinkertaisesti jääpalamuotteja. Pistin näihin koko levyn suklaata ja koko pussin mustikoita.

Ja kerrankin, kerrankin se suklaa valui muottien pohjalle asti, jotta paloista tuli juuri muottien muotoisia ja sileitä ja täydellisiä ja kauniita ja upeita ja mahtavia ja uskomattomia ja virheettömiä ja ja ja...

Ne on niin kauniita, niin ihania. Näitä vois tehä miljoonittain ja antaa lahjaksi ja laittaa tarjolle kahvipöytään joka juhlissa.

Mutta kuten kaikki itsetehdyt suklaahärpäkkeet, niin kyllähän nämäkin huoneenlämmössä pehmenevät alta aikayksikön. Musta tuntuu, että siinä mielessä suklaa ei koskaan lopeta ihmiskunnalle vittuilemista.

♣ Mini cupcakes? As in the mini version of regular cupcakes? Which is already a mini version of cake? Honestly, where does it end with you people?

Toi otsikko on ihan harvinaisen ja laittoman totta, mutta voi taivas, että ne on sulosia. Siinä mun tekosyy näiden minimuffinsien tekemiselle, suloisuus. Eihän niillä ole mitään hyödyllistä merkitystä eikä ne ole mitenkään tavallista muffinia maistuvampia, mutta kyllä ne on miljoonasti sulosempia.

Joskus 2010 tienoilla mulla oli ihan mieletön leipomisvaihe, leivoin about 5-8 kertaa viikossa erilaisia muffineja, kakkuja ja keksejä. Tää oli kyl selkee salaliitto äidin ja veljen rantakuntoa kohtaan, ite kun mä en koskaan syö mun itseleipomia juttuja... Noh, anyway, tona vuonna halusin aina kokeilla minimuffineja. Aina kaupassa käydessä sain kuitenkin pettyä, sillä minimuffinivuoat on aivan naurettavan kalliita. Vaikka mulla upposkin satoja euroja muihin muffinsivuokiin, raaka-aineisiin ja uusiin välineisiin, oli se joku femma minimuffinsivuoista jo ajatuksena ihan mahdoton. Nyt kuitenkin törmäsin pinterestissä ideaan käyttää ketsuppikuppeja, ja mun oli pakko heti ottaa idea käytäntöön.
Olin innoissani et mun hassu unelma kolmen vuoden takaa oli vihdoin toteutumassa ja säntäilin lähimpiin mäkkäreihin nyysimään laukun täyteen ketsuppikuppeja (mä kun en syö mäkissä ja näinollen käytä niitä ketsupille koskaan, niin tein sellasen johtopäätöksen, että mulla on oikeus ottaa niitä pari sit muihin tarkotuksiin). Tein mansikkatäytesuklaasta perus muffinsitaikinan ja lätkin ketsuppikuppeihin ja laitoin parisataa-asteiseen uuniin ja tarkkailin, että milloin ne olivat valmiita. Lopulta kuorrutin omituisella itsekeksimällä överimakealla suklaakuorrutteella.

Ja ne on niin söpöjä, että voisin tuijotella niitä ikuisuuden.
PS. Älkää huoliko - niin omituinen ja tyyliä vaihteleva kun mun blogi onkin, ruokablogia en tästä aio tehdä (ainakaan näillä näkymin, haha!).

♣ Silver ecstasy

Mun blogi on selvästi läpikäymässä identiteettikriisiä pitäjänsä lailla, sillä musta näyttää, että tää blogi on kovaa vauhtia kääntymässä jonkinsortin DIY-blogiksi. Tuntuu ihan kaukaiselta ajatella edes niitä alkukesän päiviä, jolloin kirjotin sormet verillä kämästä lifestyleblogia mun päivistä - kymmenet hymiöt tekstiä koristaen.

Ainakin ulkonäkömuutoksia tää blogi tulee kohtaamaan lähiviikkoina. Mitä on luvassa? Voi että, ei mitään ideaa. Jotain uutta, toivottavasti.
Tänään kapusin lähemmäs maailman paras tytär -titteliä. Te lapsina makeanhimoiset voitte varmaan muistaa Hopeatoffeen, jonka myynti lopetettiin pari vuotta sitten. Hopeatoffee oli mun iskän elämän rakkaus, joten tänään otin lakritsikastikkeet ja kattilat käteen ja uhmasin palovammoin sekä hermoromahduksin kokkaustaitojeni rajoja. Helppoa (ainakaan minulle) se ei ollut, mutta neljästä raaka-aineesta sain luotua satsin mustia hopeatoffeen makuisia kivikovia palikoita - toisinsanoen myös täydellisen joululahjan.

1dl sokeria, 1dl valmista lakritsikastiketta, 3/4dl vaaleaa siirappia sekä 3/4dl vispikermaa heitetään paksupohjaiseen kattilaan. Sekoittelua siihen asti, että mössöön tungettava lämpömittari näyttää 120 astetta. Sen jälkeen massa kumotaan rypsiöljyllä vuorattuun uunivuokaan, jossa toffeen annetaan jäähtyä. Jäähtymisen jälkeen massa muotoillaan öljytyin käsin pötköksi, kääritään leivinpaperiin ja annetaan kovettua jääkaapissa puoli tuntia. Puolen tunnin odotuksen jälkeen veitsellä kivankokoisiin paloihin ja pala kelmua kääreeksi. Astioista jämät lähtevät kylmässä vedessä liottamalla.

Viimeistään tossa kohdassa, kun öljysin käsiäni maailman hirveimmän hajuisella rypsiöljyllä, tajusin, että jos tämä ei todista, että rakastan iskää, niin sitten ei mikään.