Lyhyesti selitettynä idea on siinä, että laitat lasin kylmään uuniin, jonka jälkeen esilämmität uunin 175 asteeseen ja annat lasin olla siellä puoli tuntia. Tämän jälkeen sammutat uunin ja pidät lasin edelleen uunissa, kunnes sekä uuni että lasi ovat jäähtyneet. Piste. Niin helppoa. En voinut vastustaa tämän kokeilemista.
Ensin tietysti irrotin hintalaput, tarrat ja kaiken mahdollisen ylimääräisen lasista. Tässä vaiheessa yks hyödyllisimmistä käytännön vinkeistä: tuollainen itsepintainen liima, tarrat sunmuut lähtevät ihan mielettömän helposti pois kynsilakanpoistoaineella tavarasta kuin tavarasta.
Seurasin ohjeita tarkasti ja päivystin uunin edessä lähes tunnin, sillä olin niin varma, että maali pehmenisi kuumuudessa ja pahimmillaan painovoima astuisi kuviin ja maali alkaisi valumaan alaspäin. Ennen uuniin laittoa nimittäin liotin lasia kuumassa vedessä kymmenisen minuuttia, ja kyllähän se tuli selville, ettei akryyliväri sovi lasille. Maali pehmeni ja puuroutui - jähmettyi kuitenkin taas samanlaiseksi viilennyttyään - enkä siis olisi uskaltanut näitä tiskikoneeseen tuikata.
Uunissapidon jälkeen tein saman testin, ja hitto vie, kahdenkymmenen minuutin tulikuumassa vedessä liotuksen jälkeen maali ei ollut pehmentynyt tai sotkeutunut lainkaan. En ole vieläkään varma, uskallanko heittää näitä suoraan tiskikoneeseen, mutta voisin ainakin päällisin puolin sanoa, että tällainen uunikikka oikeasti toimi.
Tilannetta oli pakko juhlistaa mielettömän pahalla sugarfree-sodastreamcolalla.