♣ Color my world.

Mä rakastan matkustamista (kukapa ei) mutta mun heikkous on matkustaa vain EU:n sisäpuolella, sillä lennot ovat täällä reilusti halvempia. Jokainen Euroopan maa on totta kai upea ja käymisen arvoinen, mutta mä haluan nähdä maailman ihan oikeasti, matkustaa kauemmas ja kokea eri kulttuureja Euroopan ulkopuolelta.

Mä kuitenkin tarvitsen apua sen kanssa. Olen aina tahtonut kartan jonnekin, johon voisin jollain tapaa merkitä kaikki maat, joissa olen käynyt. Keksin kuitenkin vasta viime viikolla söpön DIY-idean, jolla pääsen esittelemään jokaista reissuani. Tämä kehystetty taideteos on äärettömän helppo tehdä ja kannustaa matkustamaan enemmän ja kauemmas kuin ennen.

Tätä projektia varten tarvitset pahvia, paperia, mattoveitsen sekä vesivärejä tai muunlaista maalia - tai jotakin muuta, millä koristella tausta.

I love traveling (who doesn't) but my weakness is that I always end up traveling inside the EU because the flights are cheaper. Every country in Europe is, of course, absolutely stunning and surely worth visiting, but I crave to fully see the world, travel further and experience cultures outside Europe.

However, I need help with that! I've always wanted to have a map somewhere and somehow mark every country I've visited and it wasn't until last week when I came up with a cute DIY idea to present all of my trips. This framed wall art is easy to make and it encourages you to travel more and further than before.

For this project you will need cardboard, paper, a box cutter and watercolors or some kind of paint - or something else to decorate the background with. 

Mun mielestä vesiväritaide on mahdollisesti söpöintä taidetta, mitä maailmasta löytyy. En harmillisesti kuitenkaan edes omista vesivärejä, joten kauniin läiskätaiteen luominen oli... haastavaa, sanoisinko. Sudin pahvin täyteen erivärisiä pensselinvetoja akryyliväreillä, joita olin ohentanut hieman vedellä. Voit käyttää tavallista paperia tai vesiväripaperia, muista vain liottaa paperi etukäteen tai teipata se tasoon, jotta se ei alkaisi aaltoilemaan aivan hirveästi. Itse valitsin käyttää pahvia, sillä pahvin kanssa tätä ongelmaa ei ilmene ja voit maalailla aivan huoletta rypyistä piittaamatta.

Nyt tulosta ääriviivat maailmankartasta paperille (mielellään hieman normaalia paksummalle paperille) tai piirrä kartta itse, jos olet hyvä senkaltaisissa jutuissa (minä en). Ota sitten esiin mattoveitsi ja leikkaa irti kaikki maat, joissa olet käynyt. Tässä kohdassa kärsivällisyys palkitaan, älä kiirehdi tai lopputuloksena on maailmankartta täynnä vahingossa tehtyjä viiltoja siellä täällä. Kaikkien maiden leikkaamisen jälkeen aseta kartta ja kuivunut taustapahvi päällekkäin ja kehystä.

I think watercolor art is probably the cutest art there is. I, unfortunately, do not own watercolors, so creating this beautiful splatter art was... challenging, should I say. I used acrylic paint that I had thinned a bit with water and just randomly stroked different colors across the cardboard. You can use regular paper or watercolor paper, just soak it beforehand or tape it to a board so it doesn't wrinkle a lot. With cardboard you can just paint without any troubles or worries about wrinkling so that's why I chose to use cardboard.

Now print an outlined world map to a paper (preferably a slightly thicker one than usual paper) or draw one yourself if you're good at that type of thing (I'm not). Now take out our box cutter and start cutting out every country you've visited. Here patience will be rewarded, don't rush it or you'll end up with a world map full of accidental cuts all over. After cutting out your countries place the map and the dried background paper on top of each other and frame it.

Tältä se lopulta näyttää! Mä olen istunut lentokoneessa niin tylsistyneenä kuin innostuneenakin reilusti yli 20 kertaa elämäni aikana ja silti mun kartta näyttää niin valkoiselta ja kovin surulliselta. Toki mun täytyy pitää mielessä, että olen käynyt Mallorcalla kaksi kertaa, Espanjassa reilu kolme kertaa, Ranskassa myös kahdesti, Briteissä kolmesti, Virossa ja Ruotsissa vähintään miljoonasti. Mutta tuntemattomiin maihin matkustamisen halun sytyttäminen olikin tämän taideteoksen tarkoitus ja sitähän se juuri tekeekin. Eli se toimii. Ensi kerralla matkustan ihan varmasti Australiaan tai Venäjälle.

Ja... paras osuus on, että kun kyllästyt vesivärisotkutaustaan, voit helposti vaihtaa sen uuteen. Mä olen peruuttamattomasti rakastunut glitteriin ja kun multa kysytään, mikä mun lempiväri on, vastaan vaistomaisesti "kulta", eli kimaltava kultainen paperi taustapaperina toimi mulle myös aivan täydellisesti.

Here's how it will turn out. I've sat both bored and excited in a plane way more than twenty times during my lifetime and still my map looks so white and sad. Of course, I have to keep in mind that I've visited Majorca twice, Spain more than three times, France also twice, the UK three times, Estonia and Sweden a million times. But making me want to travel more and to unknown countries is what this piece of wall art was supposed to do and that's exactly what it's doing. So it's working. Next time I'm gonna visit Australia or Russia for sure.

And... the best part: if you get sick of the watercolor mess background, you can always switch it to a better one. I am irrevocably in love with glitter and when someone asks what my favorite color is, my immediate answer is "gold", so a glittery golden paper as the background worked perfect for me as well.

Ja joo, tiedän, että olen käynyt Yhdysvalloissa, mutten leikannut pois Alaskaa - tämä vain sen takia, että haluan käydä siellä, mutten koskaan tule käymään, jos se on jo leikattu pois. Ei kommentteja siitä.

And yes, I know I've visited United States and didn't cut out Alaska - that's only because I still want to visit it and I won't if it's already cut. No comments about that.

♣ Painting flowers

Mun piti väsäillä 60 vuotta täyttävälle tädilleni kriteerien mukaisesti kaunis ja yksinkertainen synttärikortti. Ehdinkin tuijottaa tyhjää, valkoista korttipohjaa pari päivää turhautuneena, kunnes luovutin ja päädyin siihen perinteiseen - ruusuihin. Lähtökohtina ja ennakkoaavistuksina ajattelin lopputuloksen olevan kliseisen valmiskorttimainen, mutta tästä tuli kuitenkin jollain tavalla niin kivan klassisen kaunis kortti, että mun on pakko esitellä se täällä blogissa.

Taiteilin pari kuukautta taaksepäin viimeisimmän nokia casen, joka sisälsi nättejä ruusuja. Vaikka nokia case on kyllästymissyistä jo mennyttä, yritin muistella ruusujen ulkonäköä ja jaljitellä ne pahville. Sitten aloinkin rohkeasti lisäilemään valkoista, perään eri punaisia ja lopulta mustaa. Ihan viimeiseksi vielä piirsin normaalilla tussilla terälehtien ääriviivat selvemmiksi ja leikkasin ruusut irti.

Mun on pakko myöntää, että mä en tosiaan osaa maalata. En oo ikinä osannut häivyttää sävyjä kunnolla, sillä vaikka rakastan maaleja ja maalaamista, ne eivät pidä minusta. Nää ruusut on eka maalausprojekti ikinä, josta oon saanut olla ylpeä!

Selailin maalipinnan kuivuessa myös aikakauslehteä, ja yhdellä sivulla tuli vastaan jonkun rannekellon mainos. Mainoksessa oli tosi siisti valkomusta kuvio, jota repäisin viipaleen irti ja lätkäisin kortin päälle. Sitten liimailin ruusut paikoilleen ja yritin epäonnistuneesti jäljitellä jotain nättiä kaunokirjoitusta.

Mitäs mieltä te ootte? Intoilenko turhaan onnistuneista ruusuista, vai piileekö mun sisällä salainen taitava maalailija?

♣ Now I'm thinking: what the hell?

Kuukausi sitten kirjoitin tekemistäni confettilaseista, jotka siis maalasin pirteän juhlamaisiksi akryyliväreillä. Sain kuitenkin palautetta, että akryyliväri ei kestä lasipinnalla, joten olen tässä kuukauden ajan tehnyt pientä selvittelyä netistä, ja törmäsin tähän mielettömän yksinkertaiseen tapaan saada akryyliväri pysymään lasissa.

Lyhyesti selitettynä idea on siinä, että laitat lasin kylmään uuniin, jonka jälkeen esilämmität uunin 175 asteeseen ja annat lasin olla siellä puoli tuntia. Tämän jälkeen sammutat uunin ja pidät lasin edelleen uunissa, kunnes sekä uuni että lasi ovat jäähtyneet. Piste. Niin helppoa. En voinut vastustaa tämän kokeilemista.

Ensin tietysti irrotin hintalaput, tarrat ja kaiken mahdollisen ylimääräisen lasista. Tässä vaiheessa yks hyödyllisimmistä käytännön vinkeistä: tuollainen itsepintainen liima, tarrat sunmuut lähtevät ihan mielettömän helposti pois kynsilakanpoistoaineella tavarasta kuin tavarasta.

Seurasin ohjeita tarkasti ja päivystin uunin edessä lähes tunnin, sillä olin niin varma, että maali pehmenisi kuumuudessa ja pahimmillaan painovoima astuisi kuviin ja maali alkaisi valumaan alaspäin. Ennen uuniin laittoa nimittäin liotin lasia kuumassa vedessä kymmenisen minuuttia, ja kyllähän se tuli selville, ettei akryyliväri sovi lasille. Maali pehmeni ja puuroutui - jähmettyi kuitenkin taas samanlaiseksi viilennyttyään - enkä siis olisi uskaltanut näitä tiskikoneeseen tuikata.

Uunissapidon jälkeen tein saman testin, ja hitto vie, kahdenkymmenen minuutin tulikuumassa vedessä liotuksen jälkeen maali ei ollut pehmentynyt tai sotkeutunut lainkaan. En ole vieläkään varma, uskallanko heittää näitä suoraan tiskikoneeseen, mutta voisin ainakin päällisin puolin sanoa, että tällainen uunikikka oikeasti toimi. Tilannetta oli pakko juhlistaa mielettömän pahalla sugarfree-sodastreamcolalla.

♣ Paint yourself a picture, something perfectly obscure

Eilen yöllä mun päähän putkahti idea, että ois varmasti hauskaa leikkiä taiteilijaa maalien kanssa käyttäen juomalaseja uhreina. Impulsiivisena ihmisenä kaivoin kaapin pohjalta vanhat akryylivärit ja pensselit esiin sekä juoksin Sokokselle ostamaan femmalla neljä juomalasia. Äsken into pinkeenä maalailin niitä, nyt kuitenkin tuijotan niitä hämilläni miettien, että mitä mun pienet kätöset tällä kertaa oikein loi. Kysymys siis kuuluu: pilasinko juuri ihan kivat ja hienon näköiset juomalasit?

Aloitin siis maalaamalla puhtaille laseille tietyllä värillä pieniä pisteitä lasin alaosaan. Pian innostuin sekoittelemaan värejä ja olin jo kovaa vauhtia luomassa confettilaseja. Tein yhden sateenkaaren jokaisella värillä, toisen taas vihreän ja keltaisen eri sävyillä. Vähän niinkuin vappu- ja pääsiäislasit, eikö?

En kuitenkaan ihan tiedä, mitä näistä pitäisi ajatella. Astiakaapin perälle ne joka tapauksessa päätyvät, ehkä vielä jonain kauniina päivänä kaivan ne sieltä tapaamaan päivänvaloa. Jos ei hienoja laseja, niin vähintään tämä maalausurakka toi väriä ja piristystä tähän masentavaan talvisunnuntaihin.

Huom! En osaa sanoa vielä, kestävätkö akryylivärit lasipinnalla, vaikka jostain luin, että ihan hyvin niiden pitäisi kestää. Raportoin tästä myöhemmin!

//Raportti maalien pysyvyydestä tämän linkin takana.