Sain ihan vasta viikko sitten kuulla mun parhaan kaverin ala-asteelaiselta pikkuveljeltä, että kun heittää silkkipaperia vesilasiin, se silkkipaperin väri irtoaa ja värjää sen veden. Googlettelin tänään lisäinfoa ja ilmeisesti se väri tarttuu myös kankaaseen tai hiuksiin, jos sitä märkää silkkipaperia hieroo niihin. Mun suureksi pettymykseksi nää vinkit oli pääpiirtein juurikin ala-asteelaisten kirjoittamia - ehkä oon asunut tynnyrissä tai kiven alla, mutta miks mä en tiennyt mistään näin siististä jutusta, kun mä olin ala-asteella? Vaikka mun henkinen ikä on välillä edelleen yksinumeroinen, ehkä mä kuitenkin tänä vuonna täysi-ikäisyyden saavuttavana tyttönä oon vähän liian vanha silkkipaperihiuksille, niin siistiltä ku ne kuulostaakin.
Kaiken kivan, söötin ja turhan "kyl mä tätä joskus tuun käyttämään!"-tiimaritavaran hamstraajana - eli myöskin silkkipaperin omistajana - en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kaivamasta silkkipapereja kaapista, kun mun päänsisäinen lapsi äkisti pääsi valloilleen. Eikä aikaakaan, kun meidän jääpalamuotit oli täytetty kirkkaanvihreällä tai vaaleanpunaisella vedellä. Nää vihreät tosin joutui uhrautumaan jääpalamuottien puutteessa, joten ne joutuivat jäätymään puolikkaiden jääpalojen seassa. Siksi osa oli puoliksi tavallisia normijäitä, puoliksi vihreitä friikkijäitä.
Onks tää nyt ihan terveellinen tapa värjäillä jotain syötävää tai juotavaa? Haha, not a clue. Rohkeesti kuitenkin pudotin jääpalat lasiin muutama päivä sitten, ja edelleen olen hengissä. En siis tällä kertaa, ainakaan toistaiseksi, lähtisi leimaamaan silkkipaperia mitenkään erityisen fataaliksi myrkyksi.
Näistä tulee muuten siisteimmät kesädrinkit ikinä.
