♣ Jäätävän jännää

Sain ihan vasta viikko sitten kuulla mun parhaan kaverin ala-asteelaiselta pikkuveljeltä, että kun heittää silkkipaperia vesilasiin, se silkkipaperin väri irtoaa ja värjää sen veden. Googlettelin tänään lisäinfoa ja ilmeisesti se väri tarttuu myös kankaaseen tai hiuksiin, jos sitä märkää silkkipaperia hieroo niihin. Mun suureksi pettymykseksi nää vinkit oli pääpiirtein juurikin ala-asteelaisten kirjoittamia - ehkä oon asunut tynnyrissä tai kiven alla, mutta miks mä en tiennyt mistään näin siististä jutusta, kun mä olin ala-asteella? Vaikka mun henkinen ikä on välillä edelleen yksinumeroinen, ehkä mä kuitenkin tänä vuonna täysi-ikäisyyden saavuttavana tyttönä oon vähän liian vanha silkkipaperihiuksille, niin siistiltä ku ne kuulostaakin.

Kaiken kivan, söötin ja turhan "kyl mä tätä joskus tuun käyttämään!"-tiimaritavaran hamstraajana - eli myöskin silkkipaperin omistajana - en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kaivamasta silkkipapereja kaapista, kun mun päänsisäinen lapsi äkisti pääsi valloilleen. Eikä aikaakaan, kun meidän jääpalamuotit oli täytetty kirkkaanvihreällä tai vaaleanpunaisella vedellä. Nää vihreät tosin joutui uhrautumaan jääpalamuottien puutteessa, joten ne joutuivat jäätymään puolikkaiden jääpalojen seassa. Siksi osa oli puoliksi tavallisia normijäitä, puoliksi vihreitä friikkijäitä.

Onks tää nyt ihan terveellinen tapa värjäillä jotain syötävää tai juotavaa? Haha, not a clue. Rohkeesti kuitenkin pudotin jääpalat lasiin muutama päivä sitten, ja edelleen olen hengissä. En siis tällä kertaa, ainakaan toistaiseksi, lähtisi leimaamaan silkkipaperia mitenkään erityisen fataaliksi myrkyksi.

Näistä tulee muuten siisteimmät kesädrinkit ikinä.

♣ Kuka tunnistaa sankarin?

Varoitus: ei ihan äärettömän vakavasti otettava postaus

Tää tosiaan oli (vähintään mun) bloggaushistorian hölmöin postaus! Tiedän, että teidän päässä pyörii varmaan miljoona kysymysmerkkiä, ois hienoo osata vastata teidän "miksi???"-kysymyksiin, mutta kun mä en itsekään tiedä, että miksi. Biletänkö usein tietokoneen kanssa, harmillisesti en. Juhlistanko monia asioita shampanjalasillisella hiilihapotettua vettä, en oikeastaan. En myöskään kovin usein osta nettisivuille synttärikakkuja saati sitten synttärikortteja taikka puhaltele ilmapalloja ja serpentiiniä, mutta hei, pitihän tällasta nyt juhlia. Vaikka sitten yksin, haha.

Eli jos joku jotenkin onnistui välttymään ymmärtämästä, että tämä blogi viettää synttäreitä, sanon sen varulta vielä selkokielellä: tämä blogi on perustettu tänään tasan vuosi sitten. Oon saanut tästä touhusta paljon enemmän irti, kuin mitä ikinä uskoinkaan. Sain tän blogin kautta kuorittua itsestäni esille hitusen rohkeamman, positiivisemman ja pihimmän DIY-taikurin; löysin uusia vihamiehiä, toisinsanoen HTML-koodeja; sain myös kasattua paljon parempia joululahjoja, koska oli jonkinlainen motivaatio tehdä ne itse. Mul on ollut superhauska vuosi, toivotaan et tää tulevakin vuosi jatketaan samalla kehityslinjalla!

♣ I got nothing to do, nothing to lose

Kerron harvoin mun blogissa kuulumisia, sillä rehellisesti sanoen en usko, että ne ketään kiinnostavat, haha. Nyt on kuitenkin pakko mainita sen verran, että olen alentunut sille ahneuden tasolle, että ihan suhteellisen varakkaana ja pihinä opiskelijana olen sekaantunut myös työelämään, joten mulla on nykyään jatkuvasti kiire. Jos koulu alkaa myöhään, meen aamuvuoroon töihin, ja juoksen sieltä kouluun parille tunnille, jonka jälkeen saatan palata takaisin töihin muutamaksi tunniksi. Stressin ilmeneminen on siis sanomattakin selvää.

Lupasin ennen joulua tehdä hyviä tekoja, joita tosiaan muutamia tein, mutta muuten niiden suorittaminen jäi ihan mielettömän vähäiseksi. Päätinkin siis korjata asian tässä ystävänpäivän tienoilla, ja olen keksinyt naurettavan paljon ihan pieniä ja yksinkertaisia juttuja, jotka mahdollisesti piristävät niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. 

Siispä just tällaisia random acts of kindness -juttuja tulossa, myöskin mun parit kaverit täyttää vuosia lähiviikkoina, joten huippuhienoja DIY-lahjoja myös tulossa. Voin siis melkein käsi sydämellä ja oman nimeni kautta vannoa, että tämän viikon lopulla ja ensi viikolla pitäisi tulla äärettömän paljon enemmän postauksia, kuin mitä olen nyt melkein nälkävuoden pituiseen aikaan (eli kuuteen päivään) saanut kirjoitettua ja kuvattua.

♣ Moon kuu, heijastus mun tanssii kanssas

 Volat kaakos ikkunat auki. Mä katon kun sä tanssit ja nautit.

♣ Stairway to heaven

Ennen, kun yhdistin pääni sisällä kaksi asiaa, auringon ja lumen, sain vastaukseksi pelkän lumisokeuden. Vasta lähipäivinä mun erittäin talvivastainen ja kylmäeristetty mieli on avautunut sen verran, että lähdin vapaaehtoisesti kuvailemaan ulos tunnin ajaksi ja itse asiassa opin, että talvihan onkin ihan mielettömän kaunis vuodenaika. Miten kaiken tän kauneuden keskellä muka voi olla surullinen?