♣ Hiukset on nyt vihreet ja elämä täyttä sotkuu

"Vaikka mun henkinen ikä on välillä edelleen yksinumeroinen, ehkä mä kuitenkin tänä vuonna täysi-ikäisyyden saavuttavana tyttönä oon vähän liian vanha silkkipaperihiuksille." Huokaisin muuten tosi syvään, kun luin äsken juuri tuon lauseen, jonka kirjoitin mun jääpalapostaukseen viimeviikolla. Niinhän siinä kuitenkin lopulta kävi, että vaikka kuinka yritin taistella houkutusta vastaan, silkkipaperit veivät voiton.

Vappuvärit on oikeesti ihan naurettavan kalliita. Ja jos ei aio uittaa koko päätä värissä, vaan aikoo tehdä vain parit söpöt raidat, on myös ihan silkkaa turhuutta ostaa kokonaisia pulloja väriä. Mulla tosin oli viimevuoden pinkin vappuvärin jämät vielä tallessa, ne heitin päähän innolla, mutta mun mielestä hiukset kaipas vielä vähän lisäväriä. Siispä hain samaisen kirkkaanvihreän silkkipaperin, jolla viimeviikolla värjäilin jäitä, kastelin paperin ja hankasin sitä hetken pieneen hiustuppoon.

Last week I said that I'm too old to dye my hair with silk paper. Well, as it turns out, I'm not. Also these store-bought Mayday colors are way too expensive. I had some lying around from last year, I sprayed the store-bought pink in my hair with enthusiasm, but I thought my hair needed more color. That's when I ripped a small part of green silk paper, dowsed it and then rubbed it on a small section for a minute or so.

Ja koska tolla tavalla tuli niin helposti ihan tajuttoman nätit hiukset, löytäessäni supersiistin väristä sinistä kreppipaperia oli mun pakko kokeilla myös sen laitaa. Ja jeejee - kreppipaperi toimi ihan yhtä hyvin kuin silkkipaperikin. Toki mulla oli epäilykseni näiden suhteen - ajattelin, että ne eivät joko koskaan lähde päästä tai sitten ne valuvat pitkin kroppaa heti ensimmäisen sadepisaran tipahtaessa. Jyväskylässä ei satanut enää vappuna niihin aikoihin, kun olin ulkona, mutta värit eivät haalistuneet tai irronneet missään vaiheessa iltaa. Ja suihkussa ne lähtivät ihan hyvin, kun tarpeeksi kauan jaksoi vaahdottaa ja hangata.

So, because it was so simple I'll say it again: rip a small piece of silk paper, dowse it and then rub it on a small section of your hair.

And because the result looked so pretty, I couldn't help but try out this amazing blue crêpe paper I found. And yay - it worked just as well as silk paper did. The colors didn't fade at any point of the evening and they were easy to wash off in the shower with a little shampoo.

Musta siis tuli tän ala-asteelaisten hiustenvärjäilytavan uskollinen kannattaja! Voisin vaan teitä muistutella siitä, että pistäkää toki kumihanskat käteen session ajaksi. Mun kädet olivat siniset vielä ties kuinka monen pesun ja kuorinnan jälkeen. Mun tekee muuten nyt ihan tajuttomasti mieli värjäillä jotain kivanvärisiä raitoja hiuksiin ihan pysyvästi, noiden jälkeen yksiväriset blondit tuntuu niin tylsiltä...

So I became a devoted fan of this children's hair dyeing process! I could just give a little hint that remember to put rubber gloves on while you're dyeing your hair, my hands were blue for days. Now I'm craving to dye some colorful stripes to my hair permanently - one-colored blonde feels so boring now...

♣ Jäätävän jännää

Sain ihan vasta viikko sitten kuulla mun parhaan kaverin ala-asteelaiselta pikkuveljeltä, että kun heittää silkkipaperia vesilasiin, se silkkipaperin väri irtoaa ja värjää sen veden. Googlettelin tänään lisäinfoa ja ilmeisesti se väri tarttuu myös kankaaseen tai hiuksiin, jos sitä märkää silkkipaperia hieroo niihin. Mun suureksi pettymykseksi nää vinkit oli pääpiirtein juurikin ala-asteelaisten kirjoittamia - ehkä oon asunut tynnyrissä tai kiven alla, mutta miks mä en tiennyt mistään näin siististä jutusta, kun mä olin ala-asteella? Vaikka mun henkinen ikä on välillä edelleen yksinumeroinen, ehkä mä kuitenkin tänä vuonna täysi-ikäisyyden saavuttavana tyttönä oon vähän liian vanha silkkipaperihiuksille, niin siistiltä ku ne kuulostaakin.

Kaiken kivan, söötin ja turhan "kyl mä tätä joskus tuun käyttämään!"-tiimaritavaran hamstraajana - eli myöskin silkkipaperin omistajana - en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kaivamasta silkkipapereja kaapista, kun mun päänsisäinen lapsi äkisti pääsi valloilleen. Eikä aikaakaan, kun meidän jääpalamuotit oli täytetty kirkkaanvihreällä tai vaaleanpunaisella vedellä. Nää vihreät tosin joutui uhrautumaan jääpalamuottien puutteessa, joten ne joutuivat jäätymään puolikkaiden jääpalojen seassa. Siksi osa oli puoliksi tavallisia normijäitä, puoliksi vihreitä friikkijäitä.

Onks tää nyt ihan terveellinen tapa värjäillä jotain syötävää tai juotavaa? Haha, not a clue. Rohkeesti kuitenkin pudotin jääpalat lasiin muutama päivä sitten, ja edelleen olen hengissä. En siis tällä kertaa, ainakaan toistaiseksi, lähtisi leimaamaan silkkipaperia mitenkään erityisen fataaliksi myrkyksi.

Näistä tulee muuten siisteimmät kesädrinkit ikinä.