Toi otsikko on ihan harvinaisen ja laittoman totta, mutta voi taivas, että ne on sulosia. Siinä mun tekosyy näiden minimuffinsien tekemiselle, suloisuus. Eihän niillä ole mitään hyödyllistä merkitystä eikä ne ole mitenkään tavallista muffinia maistuvampia, mutta kyllä ne on miljoonasti sulosempia.
Joskus 2010 tienoilla mulla oli ihan mieletön leipomisvaihe, leivoin about 5-8 kertaa viikossa erilaisia muffineja, kakkuja ja keksejä. Tää oli kyl selkee salaliitto äidin ja veljen rantakuntoa kohtaan, ite kun mä en koskaan syö mun itseleipomia juttuja... Noh, anyway, tona vuonna halusin aina kokeilla minimuffineja. Aina kaupassa käydessä sain kuitenkin pettyä, sillä minimuffinivuoat on aivan naurettavan kalliita. Vaikka mulla upposkin satoja euroja muihin muffinsivuokiin, raaka-aineisiin ja uusiin välineisiin, oli se joku femma minimuffinsivuoista jo ajatuksena ihan mahdoton. Nyt kuitenkin törmäsin pinterestissä ideaan käyttää ketsuppikuppeja, ja mun oli pakko heti ottaa idea käytäntöön.
Olin innoissani et mun hassu unelma kolmen vuoden takaa oli vihdoin toteutumassa ja säntäilin lähimpiin mäkkäreihin nyysimään laukun täyteen ketsuppikuppeja (mä kun en syö mäkissä ja näinollen käytä niitä ketsupille koskaan, niin tein sellasen johtopäätöksen, että mulla on oikeus ottaa niitä pari sit muihin tarkotuksiin). Tein mansikkatäytesuklaasta perus muffinsitaikinan ja lätkin ketsuppikuppeihin ja laitoin parisataa-asteiseen uuniin ja tarkkailin, että milloin ne olivat valmiita. Lopulta kuorrutin omituisella itsekeksimällä överimakealla suklaakuorrutteella.
Ja ne on niin söpöjä, että voisin tuijotella niitä
ikuisuuden.
PS. Älkää huoliko - niin omituinen ja tyyliä vaihteleva kun mun blogi onkin, ruokablogia en tästä aio tehdä (ainakaan näillä näkymin, haha!).
