Näytetään tekstit, joissa on tunniste info. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste info. Näytä kaikki tekstit

2014/05/05

♣ Happy little surprises

Heti alkuun: mä lähden huomenna aamulla Mallorcalle ja palaan vasta ensi viikon torstaina 15.5! En oo ikinä löytänyt tietäni ajastettujen postausten maailmaan, joten harmillisesti hiljailua luvassa noin kymmenen päivän ajan. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen - tulen takaisin ihan mahtavien DIY-projektien sekä toki matkavideoidenkin kanssa!

Nimenomaan tästä mallorcanreissusta johtuukin tämä postaus. Reissu nimittäin osuu ikävästi niin, että äitienpäivää vietetään juuri lomaviikon puolivälissä. Mun äitiä tämä salaisesti harmittaa mielettömästi, joten päätin keksiä tavan olla paikalla jopa silloin, kun olen ~3500 kilometrin päässä.
mom1
Löysin täältä < ihan mielettömän tavan tehdä ihan uskomattoman kauniita ruusuja kahvisuodattimista. Ilman epäilystäkään aloitin siis tekemällä näitä. Harmillisesti en löytänyt kaapista valkoisia kahvisuodattimia, mutta ruskeat saivat ajaa saman asian, ja lopulta kolmen punaisen dippausvärjäyksen jälkeen ruusut näyttivätkin näteiltä. Lopulta säilyttääkseni terälehtien kaarevuuden sekä asetelman paikoillaan suihkutin ruusut läpikotaisin hopealla glitterhiuslakalla, jossa tuli mukana niin nätti glitteri kuin kestävä pitokin.

Tein kaksi lahjapakettia - toisen mutsille ja toisen mummolle. Mutsin pakettiin laitoin ruusujen lisäksi miniskumppapullon, mummon pakettiin taas ristikkolehden. Viimeiseksi käärin ruusut ja lahjat kultaiseen lahjapaperiin, jonka olin koristellut skriivailemalla siihen.
mom2 mom5
Juju menee näin: tiedän äitini ja mummoni olevan kakkukahveilla puolenpäivän aikaan yhdessä lopun perheen kanssa. Laitoin kirjekuoreen "äitienpäiväkortin", jonka neuvoin avattavan kakkukahvien aikaan. Tosiasiassa "äitienpäiväkortti" sisältääkin ohjeistuksen äitini autolle, jonne olen lahjat oikeasti piilottanut. Piilosta löytää monta pussia karkkia kaikille yhteiseksi sekä nämä kaksi lahjapakettia mummolle sekä äidille.

Ja nyt mä lähden pakkaamaan sekä odottamaan yllättyneitä tekstareita äitienpäivänä. Sormet ristissä tosin täytyy olla aina sunnuntaihin asti, ettei lahjaa löydetä tai ettei kukaan perheestä satu selailemaan blogiani, haha!
mom3

2013/12/10

♣ Comeback

Okei. Sen sijaan, että pyytäisinkin anteeksi äkillistä katoamistani blogimaailmasta, sanonkin että ei tarvitse kiittää - nimittäin siitä, etten ole väenvängällä skriivaillut teille parin kuukauden ajan postauksia, joista paistaa läpi tuska, veri ja tyytymättömyys, vaan että suosiolla odotin tähän päivään asti, että mun postausinto palasi. Jos kuitenkin kaipaatte jotain mitä syyttää, niin osoittakaa vihanne lukio-opintoja kohtaan. Mun päälle painoi ruotsin ja terveystiedon yo-kirjoitukset ja niiden vuoksi sosiaalinen elämä, elämänilo sekä traagisesti myös postausinto valuivat kaikki alas viemäristä. Ja kun kirjoitusten jälkeen luulin, että elämänlaatu lähtisi matelemaan parempaan suuntaan, eräänä iltana mun ihan äärettömän rakas kone syttyi tuleen (jepjep, ihan oikeasti tuleen). Tässä vaiheessa käykää vielä varulta googlettamassa koiranpentujen kuvia ja miettikää mun lähestulkoon traagista elämäntilannetta ja tajutkaa, ettei mulle voi olla vihainen tästä parin kuukauden ilmoittamattomasta katoamisesta. Tähän väliin katso vielä kerran parin koiranpennun kuvaa, tai kissanpennun, jos oot enemmän kissaihmisiä. Eihän siellä oo enää kukaan vihainen? Ei? Hyvä.
collage5
Tässä jännässä kollaasissa näkyy kaikki mitä mulle on tapahtunut viimeisen kolmen kuukauden aikana - kesästä syksyyn vaihtumisesta ja kirjoitusten aiheuttamasta burn outista, ruotsinreissusta, täysi-ikäisyyden saavuttamisesta ja laillisesta alkoholisoitumisesta sekä talven tulosta aina tähän hetkeen, jolloin sain käsiini uuden koneeni ensimmäisiä kertoja. Vaikkei kollaasi mikään vaaleanpunasävytteinen olekaan, olen mä silti nyt onnellisempi kuin koskaan ennen. Ja tosiasiassa mä en voi uskoo etten mä oo blogannut reiluun kolmeen kuukauteen. Enkä mä voi uskoo, että on jo joulukuu. Enkä mä voi uskoo että oon jo 18 vuotta ja muutan ensvuonna pois kotoa. Miten aika osaa karata käsistä tolla tavalla?

No mut toisaalta, mitä lähemmäs joulua ollaan mun (edelleen epävirallisen) bloggaustauon (jota en vieläkään myönnä tauoksi koska vihaan kun bloggaajat pitää taukoja) myötä päästy, sitä helpompi mun on nyt herättää mun blogi uudestaan henkiin. Paniikkilahjat ohoi, teitä tarvitaan. Nimittäin neljäs juttu jota en voi millään uskoa on se, että on joulukuu, enkä ole vieläkään aloittanut tekemään yhtäkään (aivan, yhtäkään) joululahjaa. 

Bottom line: enjoy the momentin sydänkäyrä nousee suorasta viivasta pikkuhiljaa takaisin toivottavasti tasaiseen rytmiin.