♣ Comeback

Okei. Sen sijaan, että pyytäisinkin anteeksi äkillistä katoamistani blogimaailmasta, sanonkin että ei tarvitse kiittää - nimittäin siitä, etten ole väenvängällä skriivaillut teille parin kuukauden ajan postauksia, joista paistaa läpi tuska, veri ja tyytymättömyys, vaan että suosiolla odotin tähän päivään asti, että mun postausinto palasi. Jos kuitenkin kaipaatte jotain mitä syyttää, niin osoittakaa vihanne lukio-opintoja kohtaan. Mun päälle painoi ruotsin ja terveystiedon yo-kirjoitukset ja niiden vuoksi sosiaalinen elämä, elämänilo sekä traagisesti myös postausinto valuivat kaikki alas viemäristä. Ja kun kirjoitusten jälkeen luulin, että elämänlaatu lähtisi matelemaan parempaan suuntaan, eräänä iltana mun ihan äärettömän rakas kone syttyi tuleen (jepjep, ihan oikeasti tuleen). Tässä vaiheessa käykää vielä varulta googlettamassa koiranpentujen kuvia ja miettikää mun lähestulkoon traagista elämäntilannetta ja tajutkaa, ettei mulle voi olla vihainen tästä parin kuukauden ilmoittamattomasta katoamisesta. Tähän väliin katso vielä kerran parin koiranpennun kuvaa, tai kissanpennun, jos oot enemmän kissaihmisiä. Eihän siellä oo enää kukaan vihainen? Ei? Hyvä.

Tässä jännässä kollaasissa näkyy kaikki mitä mulle on tapahtunut viimeisen kolmen kuukauden aikana - kesästä syksyyn vaihtumisesta ja kirjoitusten aiheuttamasta burn outista, ruotsinreissusta, täysi-ikäisyyden saavuttamisesta ja laillisesta alkoholisoitumisesta sekä talven tulosta aina tähän hetkeen, jolloin sain käsiini uuden koneeni ensimmäisiä kertoja. Vaikkei kollaasi mikään vaaleanpunasävytteinen olekaan, olen mä silti nyt onnellisempi kuin koskaan ennen. Ja tosiasiassa mä en voi uskoo etten mä oo blogannut reiluun kolmeen kuukauteen. Enkä mä voi uskoo, että on jo joulukuu. Enkä mä voi uskoo että oon jo 18 vuotta ja muutan ensvuonna pois kotoa. Miten aika osaa karata käsistä tolla tavalla?

No mut toisaalta, mitä lähemmäs joulua ollaan mun (edelleen epävirallisen) bloggaustauon (jota en vieläkään myönnä tauoksi koska vihaan kun bloggaajat pitää taukoja) myötä päästy, sitä helpompi mun on nyt herättää mun blogi uudestaan henkiin. Paniikkilahjat ohoi, teitä tarvitaan. Nimittäin neljäs juttu jota en voi millään uskoa on se, että on joulukuu, enkä ole vieläkään aloittanut tekemään yhtäkään (aivan, yhtäkään) joululahjaa. 

Bottom line: enjoy the momentin sydänkäyrä nousee suorasta viivasta pikkuhiljaa takaisin toivottavasti tasaiseen rytmiin.

♣ 6 months of falling in love PART 2

Viime postauksessa oli niin jäätävä into kirjoittaa mun uusista rakkauksista, että mun oli pakko jakaa postaus kahteen osaan. Ei sellasta sanaoksennusta muuten kukaan edes jaksaisi lukea... Mutta hei, jatketaan! Edellinen osa löytyy ihan tästä tämän postauksen alapuolelta.

Kuinka monen mielestä autossa istuminen on inhottavaa hommaa - aina on liian kylmä, kuuma, joku juttu ei toimi, bensa maksaa maltaita, perse puutuu ja ruuhkissa saa istua hamaan kuolemaan asti. Mä kuulun täysin päinvastaiseen porukkaan - mulle autolla ajelusta on tullut yksi hauskimmista jutuista ikinä. Ironisinta tässä on, etten omista edes korttia tai aio sellaista ainakaan lähivuosina suorittaa. Ja tiedän, että luulette heti viittaavani ikkunat auki, bassot täysillä, kaljaa ja kevyesti ylinopeutta -tyyliseen amisajeluun - en väitä vastaan, sehän on ihan mahtavaa, mutta mun mielestä nykyään ruokakauppaankin ajaminen on hauskaa. ...Tai siis kyydissä istuminen kun joku toinen ajaa.

Oon tainnut hehkuttaa kirjaston hienoutta mun blogissa jo aiemmin, mutta taas mun tajuntaan on iskenyt, että kuinka siisti mesta kirjasto oikeasti on. Kävin pari päivää sitten kysymässä kirjaston tiskiltä, että millon mun kirjat on menemässä vanhaksi (koska satun usein hukkaamaan ne kuitit ennenkuin ehdin laittaa päivämäärää ylös) ja kysäisin samalla, että monta lainaa mulla on hallussani. Tiskin tyyppi nosti hieman kulmiaan ja sanoi sitten, että "kolmekymmentäkaksi". Hups... Oon tainnut vähän innostua. Lukeminen on silti jotenkin niin siistiä, varsinkin englanniksi. Mutta hei, älkää saako väärää kuvaa. En mä silti mikään erityisen terävä muija ole, vaikka kirjoja roudaankin himaan vähän väliä.

Nää kaks sanaa yhdistettynä tuottaa jotain ihan mahtavaa: biitsi + kaverit. Voisin viettää mun koko loppukesän istuskellen Tuomiojärven likaisella, risuisella ja kivisellä rannalla, kunhan mulla on vaan hyvää seuraa ja aurinko paistaa. Rannalla ei yleensä törmää ihmisiin, joiden suupieliä painovoima vetää alaspäin. Vesi on kaunista, aurinko on kaunista, luonto on kaunista. Ihosyöpää lukuunottamatta onko biitsillä hengailussa edes huonoja puolia? Mä sanoisin, että silkkaa rakkautta.

Inspiraatiota ei voi olla rakastamatta. Totta kai oon aina rakastanut inspiraatiota ja inspiroitumista, mutta nykyään se iskee muhun niin usein, että musta tuntuu, että alan saamaan myös vastarakkautta. Niin omituisetkin asiat inspiroi mua nykyään ja tuntuu, että kävelen vihdoin kadulla silmät auki ja osaan käyttää mun aisteja. Mulla on nykyään jatkuvasti ihan mahtava fiilis.

Mahtavaa päästä purkamaan mun uudet rakkaudet myös teille. Kertokaa mulle, mihin jännään ootte itse rakastuneet lähiaikoina! Oon superkiinnostunut kuulemaan, kilometrin mittaisia tai lyhyitä ja ytimekkäitä kommentteja vaan tulemaan.

♣ 6 months of falling in love

Ok, olen kolme päivää myöhässä, mutta mun tapoihin kuuluu olla myöhässä ja ajattelin, ettei kolmen päivän viive aiheuta maailman tuhoa. Tarkoitan tietysti siis sitä, että tämän kuun ensimmäisenä tuli vastaan vuoden 2013 puoliväli. Järkytyin pahasti tajutessani tämän ja aloin raivokkaasti selailemaan alkuvuoden kuvasaldoa miettien, että mihin se kaikki aika on valunut. Kuvia selatessani kuitenkin ainoa merkillepantava asia on se, että olen rakastunut aivan lukemattomia kertoja. Ai miehiin? Ehen, seurustelu on mun mielestä yks hirveimmistä asioista maan päällä ja mun tekee mieli itkeä joka kerta, kun huomaan ihastuneeni. Mitkä asiat sitten ovat vastaanottaneet mun mittaamattoman rakkauden tän puolen vuoden aikana?

Kesä on yleensä just sitä aikaa, kun nukutaan kaikki univelat pois niiltä ajoilta, kun käytiin koulussa tai töissä ja noudatettiin vielä normaalia vuorokausirytmiä. Tällä kaavalla on yleensä mennyt myös mun jokaikinen kesä - mun ennätys on heittää unirytmi alle viikkoon perseelleen ja mennä nukkumaan kuudelta aamuyöstä ja herätä neljältä iltapäivällä. Nyt oon kuitenkin rakastunut aamuihin. Epäilettekö mun mielenterveyttä? Haha, en ihmettele, harkitsen jo itse lääkityksen aloittamista.

Mut toisaalta... kelatkaa hetki. Eikö siinä ole jotain siistiä, että kadut, jotka ovat yleensä ihan täynnä ihmisiä, hetkellisesti huutavat tyhjyyttä? Että kaikkialla on rauhallista, shoppailessa ei ole jäätävää ruuhkaa, asiakaspalvelun ihmiset eivät ole niin vittumaisia ja väsyneitä kuin työvuoron loppusuoralla. Torit kuhisevat ihmisiä (varsinkin äärettömän sulosia hymyileviä vanhuksia!), ilmassa on vaan sellaista uuden päivän tuntua. Rakastan sitä tunnetta siitä, että mulla on koko vuorokausi aikaa tehdä mitä ikinä mä vaan haluan.

Ollaan alettu kavereiden kanssa käymään tietyssä kahvilassa kahvilla niin paljon, että tänään talo tarjos meille kupilliset. Tuodaanko me sille kahvilalle oikeesti niin paljon tuloja, että ne tarjoaa meille kahvit? Oon aina rakastanut kahvilla käymistä, mutta nyt se on riistäytynyt käsistä. Musta tuntuu, etten keskustassa enää teekään muuta, kuin roiku jossain kahvilan pöydässä tai terassilla ja nauti. Mua raastaa heittää pari euroa aina harva päivä kahvikupilliseen, mutta siinä on silti se joku tietty fiilis, joka saa mut palaamaan takaisin samoihin pöytiin samojen ihmisten kanssa.

En oo ikinä osannut kokata, mutta nyt ruoanlaitto on vienyt mun sydämen. Siitä ei ole vuottakaan kun soitin mun äidille kysyen ohjeita miten kiehauttaa vesi, kun en osannut keittää kananmunia tai kun vahingossa maustoin ranskalaiset vähän liialla suolalla (klikkaa tästä, jos haluat nähdä todistuksen kuvamuodossa). Nykyään mut taas löytää vähän väliä keittiöstä keksimässä omia reseptejä. Uusin mun suosikkijuttu on itsesuunnitellut tomaatti-mozzarellaleivät, joiden tekoon sain inspiraation yksinkertaisesti K-marketissa ja menin suoraan kotiin kokeilemaan ja, no, rakastuin.

Näitä uusia rakkauden kohteita on seitsemän, joten heitän loput seuraavaan postaukseen, joka ilmestyy varmaan jo tämän päivän aikana. Siispä loput neljä rakkautta ovat vielä toistaiseksi hämärän peitossa!

♣ Jump in and rush the waves

Koulu, kylmyys, draama ja stressi unohdettu. Edessä vapautta, unta, uusia kokemuksia, lämpöä, aurinkoa, ystäviä ja uusia tuttavuuksia. Bilettämistä, ulkomaanmatkoja, mökki-iltoja, festareita. Seuraavina kuukausina mua on harvinaista nähdä ilman, että hymyilen - kesä on mun aikaa. Kesällä mä oon onnellisempi kuin ikinä muulloin. Mahtavaa kesälomaa ihan jokaikiselle.

Mitä vaan voi tehdä, maailma edessä avoin, elä.

♣ Henkistä rikkautta, materiaköyhää.

Mulla on pää selkeästi ihan sekaisin, sillä oon yhtäkkiä innostunut ihan omituisista asioista.  Innostus on vielä niin suurta, että musta tuntui, ettei intopostauksen tekeminen olisi yhtään typerä idea.
Joo... luitte ihan oikein. Puutarhanlaitto, kasvien kasvatus, floristin ammatti ja viherpeukalointi. Lukuunottamatta lapsuuden kasvimaakokemuksia (eli sitä, kun kylvin tuntemattomia siemeniä multaan ja seuraavana päivänä perunat, porkkanat ja sipulit olivat kasvaneet mullan alle - kiitos äiti niiden salaa hautaamisesta kasvimaahani) mulla ei ole ennen käynyt mielessäkään mitään tämäntyyppistä. Yhtäkkiä mulle vain tuli pakottava tarve juosta Plantageniin ja hamstrata eri kukkien siemeniä ja koristaa pöydät ja parvekkeet erivärisillä kasveilla. Ehkä kesä sekoittaa mun pään ihan täysin, vaikka hei, onhan se pakko myöntää - on ne värikkäät kukat aivan järjettömän kauniita!

Pitsiä, ketjukoruja, kiharia hiuksia, flanuja, kesämekkoja, shokkivärihiuksia, läväreitä ja bändipaitoja. Haluan jotain uutta mun perus farkut + eka käteen sattunut toppi tai t-paita -tyylin rinnalle. Oon pitkään ollut sellainen "mirror, mirror on the wall, I don't give a fuck at all"-muija, joka siis toki välillä tykkää haaskata elämänsä laittautumalla tuntikausia, mutta yleensä meikin tekoon menee viisi minuuttia ja vaatekertana toimii tylsät perusvaatteet. Nyt aistin pientä muutosta. Hankalaa tästä tekee taas rahan puute ja toi, että toisaalta haluan äärityttömäisen tyylin ja toisaalta jätkämäisen ja rennon tyylin. Hmm, ehkä mä taas käännyn kirppareiden puoleen ja toivon, etten palaa kotiin kolmen uuden topin kanssa, jotka seuraavina päivinä yhdistän normifarkkuihin.

Mun tekee mieli mennä kirjastoon ja lainata niin paljon kirjoja, että ne työntekijät siinä tiskillä tuijottaa mua jo sellaisella "hanki elämä"-ilmeellä, sitten lähteä jonnekin rauhalliseen paikkaan ja syventyä johonkin ihan uuteen maailmaan. Ironista kyllä, just meneillään olevan koeviikon aikana oon kyllä välttänyt kirjoja niin paljon kuin mahdollista...

Rakastaa, ei rakasta. Ihan sama kumpi, tavoitteena ei ole yhteinen koti ja koiran hankkiminen. Mua on pitkään ärsyttänyt Suomen deittikulttuuri, mua inhottaa kun täällä ei oikeasti käydä treffeillä. Olisi ihan äärettömän mahtavaa vaan käydä treffeillä eri ihmisten kanssa, tutustua niihin, viettää aikaa erilaisten tyyppien kanssa ja saada uusia kokemuksia. Sovittiinkin sit mun kaverin kanssa, että järjestetään molemmat toisillemme yllätystreffit toistemme kanssa kesäkuun aikana. Ite oon jo ihan innoissani järjestelemässä meille omia vuosisadan treffejäni, ja totta kai ootan pelon ja onnen sekaisin tuntein myös näitä mun kaverin järjestämiä treffejä. Hui.

Apua... Mulla on ollut monta kertaa elämäni aikana tatuointikuume, mutta nyt tää alkaa muistuttamaan enemmän jo jotain vakavanpuoleista tatuointi-influenssaa. Sain pienen helpotuksen kuumeeseen mehujääpaketin mukana tulleesta Mikki Hiiri -tatuoinnista - siis ihan totta, kuinka säälittävää?! Iho kuitenkin näytti jotenkin niin kauniilta, kun jossain oli jotain koristetta - oli se sitten ajatuksen kanssa päätetty, merkityksellinen kuva tai juurikin tuo hetken mielijohteen Mikki Hiiri.

Tää loputon innostus vie multa energiaa ja tuo sitä takaisin entistä enemmän. Aluksi teki mieli tehdä muutoksia. Lopulta tajusin, että mua ei edes kiinnosta, kasvaako mun parvekkeella amazon 2.0, löytyykö mun alahuulesta pientä metallinpalaa, koristaako mun alaselkää musteella tehty hemmetin syvällinen Twitterin logo tai sudokuruudukko, pääsenkö mä superhienoille benjihyppy-syvänmerensukellus-riippuliitotreffeille, osaanko mä siteerata Tommy Tabermannin runokokoelmia tai ostanko mä yhtäkään uutta vaatekappaletta. Tällä hetkellä tuntuu, että pelkkä tää into riittää. Tuntuu siltä, että oon täynnä kaikkea uutta, intoa, elämää.

♣ Rakkautta ilmassa

Taas kevyesti kuvallinen lista pienistä asioista, joihin mä oon tällä hetkellä rakastunut aivan laittoman paljon. Kesä tuo selkeesti mulle mukana ties millasta outoa inspiraatiota ja iloa. 

♣ Happiness isn't hard to find.

Väittäkää mulle, että tässä maailmassa on muka mahdotonta olla onnellinen. Mä en vaan usko sitä.

Oon viimesimmän viikon taas entisestään keskittynyt pieniin onnen asioihin, ja mennyt vaan entistä kauemmaksi ymmärtämästä sitä, miten tässä maailmassa muka edes voi olla epäonnellinen. Oonks mä muka ainoa, joka rakastaa niin sadetta, auringonpaistetta kuin tuulisuuttakin; joka vihaa kevättä mutta on niin onnellinen että se on vihdoin täällä; ja ennen kaikkea joka nauraa silloin, kun vituttaa.

Oon saanut naapuruston stalkkerin maineen tässä viikon aikana roikkuessani pihalla ja ikkunassa jatkuvasti kameran kanssa - mutta hei, se on ollut sen arvoista. Pahoittelen, että tuossa videossa löytyy myös mun vastaherännyt meikitön naama sekä näkyy hillitön kameran laatu sekä mun vakaa kamerakäsi. Pistin myös pari vanhaa videota (Pipefest ja Pariisi) piristämään edes hetkeksi tätä randomvideoiden sekasortoa.

Sulavaa lunta, aurinkoa, plusasteita, naurua, aikasia ja myöhäsiä aamuja, ihmisiä, muistoja, kaikkee kaunista. Siis mitä? Miten niin on muka mahdollista olla epäonnellinen?

♣ Whenever I get sad, I stop being sad and start being awesome.

Mun ensimmäinen kolminumeroinen postaus, jee! Tän upean saavutuksen myötä halusin taas vähän korostaa sitä, mikä on pohjana mun koko blogille - onnellisuutta. Keräsin siis parin päivän aikana pieniä onnellisuuden arvoisia asioita kameran muistikortille ja kokosin niistä tällaisen pienen listan mua piristävistä asioista. Ja ei, lista ei sisällä peruskamaa kuten kaverit, musiikki ja kesä.

Päästin vanhuksen kassajonossa mun ohi ja mua hymyilytti sen hymy loppupäivän ajan. Oon miettinyt pipefestiä ihan hirveästi ja tajunnut, että seuraavan vuoden pipefestiin on enää puoli vuotta jäljellä. Oon käynyt lenkeillä mun koiran kanssa, joka on niin hölmö, että se kantaa aina suussa hirveitä lumipalloja sisälle. Jopa nämä alimman kuvan unelmakengät, joihin mulla ei tule ikimaailmassa olemaan varaa, tekevät mut onnelliseksi. Kai tää on sitä pienestä iloitsemista?

♣ Find how to turn things around - now things are looking up

Ootteko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon helpompaa koulunkäynti on, kun oikeasti vaan malttaa mennä nukkumaan tarpeeks ajoissa? Kun aamulla ei tarvii nousta ylös kirveen avulla, ei myöskään päivää tarvii viettää näkymätön pistooli ohimolla.

Tällä hetkellä elän lukiolaisen kamalinta mahdollista arkea: koeviikkoa. Mikä yllättävää, mua ei kuitenkaan ole ahdistanut tai vituttanut missään vaiheessa pänttäämistunteja. Sen sijaan oon ollut ihan superonnellinen siitä, että tänään aivan perseelleen mennyt ruotsin koe on sentään takanapäin ja koeviikosta on jo 20% ohi. Välillä pitää kokea jotain vähän kamalampaakin, jotta osaa arvostaa niitä hyviä asioita, joita tapahtuu. Lisäks mulla on ollut koko viikon sellanen fiilis, että mun kunto on romahtanut, koska viime maanantain juoksulenkillä pääsin kahden kilometrin etapille asti, kunnes olo alko hipomaan jäätävän darran oireita ja mun oli pakko lopettaa. Eilen kuitenkin kävin juoksemassa viis kilometriä ihan kevein askelin, joten tänään on ollut ihan mahtava fiilis.

DIY- ja niiteilläleikkimisinspiraatiot on taas jostain tunkeutunut mun pään sisään ja eilen tuunasin ite sellasen kahden sormen niittisormuksen. Kaukaa katottuna se on tosi nätti ja kaikkea, mitä oon koskaan halunnut. Läheltä se näyttää enemmän niitti-liima-muovi-teippi-sotkulta. Jospa mä vähän kaunistelisin sitä, tuunailisin muuta hauskaa ja tekisin taas pientä DIY-postausta parin päivän päästä.