♣ Comeback

Okei. Sen sijaan, että pyytäisinkin anteeksi äkillistä katoamistani blogimaailmasta, sanonkin että ei tarvitse kiittää - nimittäin siitä, etten ole väenvängällä skriivaillut teille parin kuukauden ajan postauksia, joista paistaa läpi tuska, veri ja tyytymättömyys, vaan että suosiolla odotin tähän päivään asti, että mun postausinto palasi. Jos kuitenkin kaipaatte jotain mitä syyttää, niin osoittakaa vihanne lukio-opintoja kohtaan. Mun päälle painoi ruotsin ja terveystiedon yo-kirjoitukset ja niiden vuoksi sosiaalinen elämä, elämänilo sekä traagisesti myös postausinto valuivat kaikki alas viemäristä. Ja kun kirjoitusten jälkeen luulin, että elämänlaatu lähtisi matelemaan parempaan suuntaan, eräänä iltana mun ihan äärettömän rakas kone syttyi tuleen (jepjep, ihan oikeasti tuleen). Tässä vaiheessa käykää vielä varulta googlettamassa koiranpentujen kuvia ja miettikää mun lähestulkoon traagista elämäntilannetta ja tajutkaa, ettei mulle voi olla vihainen tästä parin kuukauden ilmoittamattomasta katoamisesta. Tähän väliin katso vielä kerran parin koiranpennun kuvaa, tai kissanpennun, jos oot enemmän kissaihmisiä. Eihän siellä oo enää kukaan vihainen? Ei? Hyvä.

Tässä jännässä kollaasissa näkyy kaikki mitä mulle on tapahtunut viimeisen kolmen kuukauden aikana - kesästä syksyyn vaihtumisesta ja kirjoitusten aiheuttamasta burn outista, ruotsinreissusta, täysi-ikäisyyden saavuttamisesta ja laillisesta alkoholisoitumisesta sekä talven tulosta aina tähän hetkeen, jolloin sain käsiini uuden koneeni ensimmäisiä kertoja. Vaikkei kollaasi mikään vaaleanpunasävytteinen olekaan, olen mä silti nyt onnellisempi kuin koskaan ennen. Ja tosiasiassa mä en voi uskoo etten mä oo blogannut reiluun kolmeen kuukauteen. Enkä mä voi uskoo, että on jo joulukuu. Enkä mä voi uskoo että oon jo 18 vuotta ja muutan ensvuonna pois kotoa. Miten aika osaa karata käsistä tolla tavalla?

No mut toisaalta, mitä lähemmäs joulua ollaan mun (edelleen epävirallisen) bloggaustauon (jota en vieläkään myönnä tauoksi koska vihaan kun bloggaajat pitää taukoja) myötä päästy, sitä helpompi mun on nyt herättää mun blogi uudestaan henkiin. Paniikkilahjat ohoi, teitä tarvitaan. Nimittäin neljäs juttu jota en voi millään uskoa on se, että on joulukuu, enkä ole vieläkään aloittanut tekemään yhtäkään (aivan, yhtäkään) joululahjaa. 

Bottom line: enjoy the momentin sydänkäyrä nousee suorasta viivasta pikkuhiljaa takaisin toivottavasti tasaiseen rytmiin.

♣ I know you're somewhere out there, somewhere far away

Talking to the moon, trying to get to you.

In hopes you're on the other side, talking to me too.

Or am I a fool who sits alone talking to the moon?

Mä en vaan voinut vastustaa kiusausta tehdä toista kuupostausta, kun kuuntelin pitkästä aikaa ton Bruno Marsin biisin. Poikkeaahan tää sentään ensimmäisestä eri kuvakulmilla ja lähes puolet pienemmällä kuulla, haha. Ekaan kuunmuokkauspostaukseen pääset tästä.

♣ Slowly breaking through the daylight

Olen viimeviikot elänyt sellaisessa harhaluulossa, että elämme vielä masentavan ja suupieliä alaspäin vetävän talven synkimpiä ja kamalimpia hetkiä. Toisinsanoen olen siis tainnut kulkea ulkona silmät kiinni. Vasta tänään selaillessani joulu-tammikuun ulkona otettuja kuvia satuin tajuamaan, että maisema on vaihtunut aika radikaalisti. Ehkä se paljon hehkutettu kevät sittenkin on täällä, ehkä enää ei välttämättä tarvitsekaan pelätä kamalia takatalvia ja yllätysminijääkausia. 

 

Fiilistelin sitten kevään alkua paintvelhoilemalla (paljastus: muokkaan varmaan yli puolet kuvistani paintilla) vähän keväisempiä tekstejä näiden tammikuun kuvien päälle. Oli kans mahtava tunne, kun muokkaamisen jälkeen huomasin, että nää biisin sanat olikin ilmeisesti ihan päin persettä (kiitoksia lyrics007.com). Noh, vähän keväisempää fiilistä mä joka tapauksessa tavoittelin, ja vaikka nyt tulikin hieman väkivalloin kohdeltua noita Coldplayn biisin sanoituksia, niin fiilis niissä pysyy silti samana. Sen voimin julkaisen nää kuvat kaikesta huolimatta. Kai tähän loppuun vois toivottaa myös hyvää kevättä kaikille - nyt, kun minäkin vihdoin tajusin tämän vuodenajan koittaneen.

♣ In the Class A Team.

Yks päivä sato mielettömän kauniisti lunta ja the a team soi taustalla, inspiraatio yllätti. Suuria lumihiutaleita ja ihan jumalaisen kauniita lyriikoita. What's not to love?

♣ Moon kuu, heijastus mun tanssii kanssas

 Volat kaakos ikkunat auki. Mä katon kun sä tanssit ja nautit.