♣ Iced caramel frappuccino

Jonkun juttu on shoppailu, toisen futis, kolmannen meditointi. Mun juttu taas on plagiointi. Vuosikausien ajan on mun keittiössä syntyneet feikkiversiot maraboun suklaalevyistä, amarillon jumalaisista annoksista, mäkkärin jälkiruoista sekä erityisesti coffarin erikoiskahveista. Mä en juo kahvia mustana, en maidolla, en kermalla enkä sokerillakaan, vaan mun kurkusta alas pääsevät vain ne kahvit, jotka tuovat mukanaan kolmesataa kaloria ja lievän diabetesriskin. Näitähän coffee house ja starbucks tarjoilevat hymysuin päivittäin, mutta koska molemmat ovat kahvista vähän budjettini yli, ei ole ongelma eikä mikään väsätä resepti, miten tehdä niitä jumalaisia kahveja itse kotona.

While other people enjoy to shop, play football or meditate, I enjoy to plagiarize. For years and years fake versions of chocolate bars, restaurant meals, McDonald's' desserts and especially Starbucks' coffees have brought into life in my kitchen. I don't drink coffee black, with sugar or with cream, I only like the coffees that include at least three hundred calories and a slight risk of diabetes. These are the coffees that Starbucks serves every day, but I find these coffees a tad too expensive for my budget - and that's exactly why I create them at home.

Ongelma kotonatehdyissä kahveissa on yleensä eräänlainen laihuus. Koostumus muistuttaa hyvin pitkälti normaaleita nesteitä, kun taas kahvilassa niin kylmät kuin kuumatkin juotavat ovat jollain tavalla paksumpia ja rikkaampia. Tähän ratkaisuksi kylmiin kahveihin löytyy jääpalat, muttei lainkaan vedestä - vaan maidosta.

The problem with homemade coffees is leanness. The consistency is very close to every normal liquid there is, when in cafés cold as well as hot beverages capture a smoother, richer consistency. The solution for this problem when making a cold coffee is ice cubes - but not from water, from milk.

Jääkylmää karamellifrappuchinoa varten tarvitset kuusi maitojääpalaa, vähän alle puolitoista desiä kylmää kahvia, 2-3 ruokalusikallista vaniljakermaa ja 0-1 ruokalusikallisen kinuskikastiketta. Laita ainekset blenderiin ja sekoita, kunnes koostumus on tasaista. Koristelin lasin sisäreunat kinuskikastikkeella ja kahvin päällystin kermavaahdolla sekä kinuskikastikkeella.

For iced caramel frappuccino you'll need six milk ice cubes, little less than 1½ deciliters cold coffee, 2 to 3 tablespoons vanilla cream and 0-1 tablespoons caramel sauce. Put all ingredients in a blender and blend until smooth. I decorated the inside of the glass with caramel sauce and topped the drink with whipped cream and  a little caramel sauce.
VINKKI: Käytä rasvatonta maitoa ja jätä pois ylimääräinen kinuskikastike ja/tai kermavaahto ja saat lopputulokseksi Starbucksin kahvin vain vähillä kaloreilla!

TIP: Use skinny milk and skip the excess caramel sauce and/or whipped cream and you have a Starbucks coffee with such a few calories!

♣ 6 months of falling in love

Ok, olen kolme päivää myöhässä, mutta mun tapoihin kuuluu olla myöhässä ja ajattelin, ettei kolmen päivän viive aiheuta maailman tuhoa. Tarkoitan tietysti siis sitä, että tämän kuun ensimmäisenä tuli vastaan vuoden 2013 puoliväli. Järkytyin pahasti tajutessani tämän ja aloin raivokkaasti selailemaan alkuvuoden kuvasaldoa miettien, että mihin se kaikki aika on valunut. Kuvia selatessani kuitenkin ainoa merkillepantava asia on se, että olen rakastunut aivan lukemattomia kertoja. Ai miehiin? Ehen, seurustelu on mun mielestä yks hirveimmistä asioista maan päällä ja mun tekee mieli itkeä joka kerta, kun huomaan ihastuneeni. Mitkä asiat sitten ovat vastaanottaneet mun mittaamattoman rakkauden tän puolen vuoden aikana?

Kesä on yleensä just sitä aikaa, kun nukutaan kaikki univelat pois niiltä ajoilta, kun käytiin koulussa tai töissä ja noudatettiin vielä normaalia vuorokausirytmiä. Tällä kaavalla on yleensä mennyt myös mun jokaikinen kesä - mun ennätys on heittää unirytmi alle viikkoon perseelleen ja mennä nukkumaan kuudelta aamuyöstä ja herätä neljältä iltapäivällä. Nyt oon kuitenkin rakastunut aamuihin. Epäilettekö mun mielenterveyttä? Haha, en ihmettele, harkitsen jo itse lääkityksen aloittamista.

Mut toisaalta... kelatkaa hetki. Eikö siinä ole jotain siistiä, että kadut, jotka ovat yleensä ihan täynnä ihmisiä, hetkellisesti huutavat tyhjyyttä? Että kaikkialla on rauhallista, shoppailessa ei ole jäätävää ruuhkaa, asiakaspalvelun ihmiset eivät ole niin vittumaisia ja väsyneitä kuin työvuoron loppusuoralla. Torit kuhisevat ihmisiä (varsinkin äärettömän sulosia hymyileviä vanhuksia!), ilmassa on vaan sellaista uuden päivän tuntua. Rakastan sitä tunnetta siitä, että mulla on koko vuorokausi aikaa tehdä mitä ikinä mä vaan haluan.

Ollaan alettu kavereiden kanssa käymään tietyssä kahvilassa kahvilla niin paljon, että tänään talo tarjos meille kupilliset. Tuodaanko me sille kahvilalle oikeesti niin paljon tuloja, että ne tarjoaa meille kahvit? Oon aina rakastanut kahvilla käymistä, mutta nyt se on riistäytynyt käsistä. Musta tuntuu, etten keskustassa enää teekään muuta, kuin roiku jossain kahvilan pöydässä tai terassilla ja nauti. Mua raastaa heittää pari euroa aina harva päivä kahvikupilliseen, mutta siinä on silti se joku tietty fiilis, joka saa mut palaamaan takaisin samoihin pöytiin samojen ihmisten kanssa.

En oo ikinä osannut kokata, mutta nyt ruoanlaitto on vienyt mun sydämen. Siitä ei ole vuottakaan kun soitin mun äidille kysyen ohjeita miten kiehauttaa vesi, kun en osannut keittää kananmunia tai kun vahingossa maustoin ranskalaiset vähän liialla suolalla (klikkaa tästä, jos haluat nähdä todistuksen kuvamuodossa). Nykyään mut taas löytää vähän väliä keittiöstä keksimässä omia reseptejä. Uusin mun suosikkijuttu on itsesuunnitellut tomaatti-mozzarellaleivät, joiden tekoon sain inspiraation yksinkertaisesti K-marketissa ja menin suoraan kotiin kokeilemaan ja, no, rakastuin.

Näitä uusia rakkauden kohteita on seitsemän, joten heitän loput seuraavaan postaukseen, joka ilmestyy varmaan jo tämän päivän aikana. Siispä loput neljä rakkautta ovat vielä toistaiseksi hämärän peitossa!

♣ Coffee and cigarettes are best when shared with you

En oo koskaan täällä maininnutkaan, mutta satuin ennen olemaan mielettömän riippuvainen Coffee house -kahviin ja käytiin silloin Coffarissa mun kaverin kanssa vähintään 18 kertaa kuussa (jep, mä laskin!). Lähiviikkoina mulla on tullut ikävä sitä huippumakeeta ja ylihinnoteltua kahvia, joten on ollut mun vuoro ottaa pannu käteen ja testailla, jos osaisin ite jäljentää Coffarin kahveja.

Tällä kahvilla on varmasti hyvä aloittaa postaus Coffarijäljennyksistä, sillä tää ei ole Coffarijäljennys. Jepjep. Tästä tuli itseasiassa tosi hyvänmakunen kahvipirtelö, jota suosittelen oikeasti kokeilemaan. Heitin blenderiin yhden banaanin, pari ruokalusikallista kaakaojauhetta, ehkä desin tai vähän reilu maitoa ja kahvia yhtä paljon kuin maitoakin. Lopulta pistin sekaan vielä kinuski-suklaajäätelöä, jota löytyi pakkasesta. Sitten blenderi päälle ja lasiin. Tätä vois oikeasti tehdä uudestaan - itse kun en ihan normikahvin, maidolla tai ilman, ystävä ole ollenkaan.

Tää ei oo millään tasolla mainitsemisen arvonen kahvi, mutta hyvää se kuitenkin oli. Tässä ei ollut muuta kuin lämmitettyä maitoa, tavallista kahvia ja tuota samaa edellämainittua kinuski-suklaajäätelöä. Toi jäätelö on ihan huippua kahvin kanssa.

Asteikolla yhdestä viiteen, kuinka tyylikästä teidän mielestä on se, että juon jääkahvia lasituopista? No anyway, tämän lasin pohjalle pääsi kaksi desiä vahvaa kahvia, kolme desiä maitoa ja kaksi ruokalusikallista fariinisokeria sekä läjä jäitä. Tästä tuli ihan superhyvää, saatoinpa taas jälleen rakastua.

Täytyy sanoa, että oon kyllä mielettömän ylpeä itestäni, ettei yksikään näistä kahveista lentänyt komeassa kaaressa takaisin pöydälle maistamisen jälkeen. Jos kukaan luottaa mun makuun tai järkeen ja kokeilunintoon, niin koittakaa tekin toki näitä mun hieman hämäriä kofeiinijuomia.