♣ A sorbet that will make you smile

Sorbetti joka saa sut hymyilemään... tai mun tapauksessa makaamaan lattialla, julistamaan rakkauttani kaikille ja nauramaan kontrolloimattomasti. Tämän sorbetin salainen ainesosa on likööri.

...or, in my case, lay on the floor, shout "I love you" to everyone and laugh uncontrollably. The secret ingredient of this sorbet is liqueur.

Mä tein sorbetteja muutama postaus sitten. Resepti oli superyksinkertainen ja ajattelin, ettei se voisi helpommaksi enää tullakkaan - toisin kävi. Tätä ihanaa sorbettia varten tarvitset vesimelonia ja vesimelonilikööriä. PISTE. Kaksi ainesosaa! Toki voit lisätä Spriteä tai kivennäisvettä laimentamaan seosta hieman, sillä se on aika makeaa.

I made sorbets a few posts back. The recipe was super-simple and I thought it couldn't get any simpler - but it did. For this amazing sorbet the only things you will need are watermelon and watermelon liqueur. PERIOD. Two ingredients! Of course, you can add some Sprite or mineral water or whatever to thin the mixture a bit because it's quite sweet.

Tässäpä ohjeet:

1. Ota suunnilleen 200 grammaa vesimelonia

2. Ota siemenet pois

3. Laita pakastimeen, kunnes vesimeloni on jäätynyt

4. Sekoita blenderissä

5. Lisää likööri

Vapaavalintainen: 6. lisää sokeria, sitruunamehua, Spriteä tai mitä vain tehdäksesi siitä täydellistä juuri sinulle

7. Aseta taas pakkaseen ja sekoittele välillä.

Here are the steps:

1. Take about 200 grams of watermelon

2. Take off the seeds

3. Place in the freezer until frozen

4. Blend in a blender

5. Add liqueur

Optional: 6. add sugar, lemon juice, Sprite or whatever to make it just perfect for you

7. Place in the freezer and mix every once in a while.

Ja niin helppoa se on. Tämä on täydellinen kesäherkku, ota mukaan piknikille tai biitsille tai tarjoile grillibileissä. Sorbetti on viileää, makeaa, hedelmäistä ja sisältää alkoholia - kaverisi tulevat rakastamaan sitä!

And that's how easy it is. This is the perfect summer treat, take it to a picnic or to the beach or serve at a BBQ party. It's cool, sweet, fruity and includes alcohol - your friends will love it!

♣ Baileys soft ice cream

Jos et ajatellut, että mun jäätelöinspiraatio oli paras asia, mitä on tapahtunut historiassa, ajattelet niin nyt. Olen halunnut tehdä alkoholijäätelöä ikuisuuden ja tänä kesänä, kun saan ensimmäistä kertaa koskea tai juoda alkoholia laillisesti, alkoholijäätelön tekeminen oli ensimmäinen asia mun bucket listillä. Pari päivää sitten luin siitä netistä ja sain selville, että se oli mahdotonta, sillä loogisesti alkoholi ei jäädy. On mahdollista tehdä erilaisia jäätelöitä käyttäen 5-prosenttisia viinejä tai siidereitä tai lisätä teelusikallinen rommia, mutta herranjumala, kuka on tyytyväinen, kun on saanut teelusikallisen rommia? Ei se ole alkoholijäätelöä, se on valehtelua.

Joka tapauksessa, kuten internet asian ilmaisi, alkoholijäätelön tekeminen oli mahdotonta.

If you didn't think my ice cream inspiration was the greatest thing that happened in the course of history, you'll think so now. I've been craving to make alcohol ice cream for ages and now this summer is my first summer when I'm allowed to touch or drink alcohol legally, so making alcohol ice cream was the first thing on my summer bucket list. A few days ago I read about it online and found out that it was impossible, because logically alcohol does not freeze. It was possible to make different kinds of ice creams using 5% wines or ciders or add a teaspoon of rum, but dear lord, who's satisfied after having one teaspoon of rum? That's not alcohol ice cream, that's a flat-out lie!

However, as internet stated it, making alcohol ice cream was impossible.

PA-LEASE.

Mulla on tapana unohtaa asioita pakastimeen helposti joten mä tiesin että alkoholi jäätyisi. Ja jälkeen mun taivaitahipovan onnistumisen Kinder bueno -jäätelön kanssa mun oli pakko yrittää myös tätä. Ja oliko se sen arvoista, oliko? OLI! Siitäs sait, internet.

PA-LEASE.

I tend to forget stuff in the freezer easily so I knew alcohol would freeze. And after my mind-blowing success with the Kinder Bueno ice cream I had to take a shot at this one as well. And was it worth it, was it? YES! In your face, internet.

Tähän reseptiin käytin desilitran vispikermaa, puolikkaan tölkin kondensoitua maitoa, pari teelusikallista kinuskikastiketta ja baileysiä - heitä sekaan niin paljon kuin haluat, mun seos oli varmaan 33% pelkkää baileysiä. Sekoita ainekset yhteen ja laita pakastimeen kunnes seoksen koostumus on pehmeän jäätelömäistä. Ja voilà! Tiedän, tiedän, mun erä näyttää vähän vanukkaalta, mutta se on kaikkea muuta kuin vanukasta - se on uskomatonta, kermaista, pehmeää, kylmää ja täydellinen tapa viilentyä kesällä, ja paras osa on, että se maistuu aivan baileysiltä, ehkä vain vähän kermaisemmalta, eli - paremmalta.

For this recipe I used 1 deciliter of whisk cream, half a can of condensed milk, a few tablespoons of caramel sauce and baileys - thrown in as much as you want, my mixture was probably like 33% pure baileys. Blend all the ingredients together and put in the freezer until it has a soft, ice creamy consistency. And voilà! I know, I know, mine does look like pudding, but it's everything but pudding - it's amazing, creamy, soft, cold and a perrrfect way to cool down during summer, and the best part is that it tastes just like baileys, just a little creamier, so - better.

Lopputulos? Us-ko-ma-ton-ta. Tai niinkun mä tykkään asian ilmaista, Iina 1 - Internet 0.

The ending result? A-ma-zing. Or as I like to call it, Iina 1 - Internet 0.

♣ Homemade kinder bueno ice cream

Ensinnäkin mun pitää pahoitella, sillä tulen postailemaan paljon jäätelömatskua lähiviikkoina. Siis paljon. Jotta mun blogi ei kuitenkaan muutu virtuaaliseksi jäätelökioskiksi, julkaisen välillä myös DIY-juttuja, jotka eivät sisällä lainkaan jäätelöä.

Muttajoo. En ole koskaan ennen tehnyt jäätelöä ja jäätelökoneen saamisrukouksista huolimatta en omista sellaista. Onneksi se ei ole väistämätön este, sillä jäätelökoneen voi helposti korvata sinnikkyydellä sekä ajalla. Juju on tehdä jäätelö aivan samalla tavalla kuin tekisit jäätelökoneen kanssa, mutta kun seos on valmista, laitatkin sen vain pakastimeen ja sekoittelet sitä jäätymisprosessin läpi. Ensimmäisen jäätelöntekokokeiluni aikana opin, että jos seosta sekoittelee joka tunnin tai kahden välein ensimmäisen kuuden jäätymistunnin ajan ja jättää sitten pakastimeen yön yli, odottaa sinua aamulla pakastimessa täydellinen jäätelö.

Kunniapaikan ensimmäiseksi testijäätelöksi sai Kinder bueno. Tää erä oli aika pieni, sillä en ollut kovin itsevarma onnistumisestani enkä halunnut heittää ainesosia hukkaan, joten tuplaa ainekset ihan reilulla kädellä, jos haluat valmistaa kerralla enemmän kuin neljä jäätelöpalloa. Tätä ihanuutta varten tarvitset puoli purkkia kondensoitua maitoa, yhden desin vispikermaa, teelusikallisen vaniljasokeria sekä loogisesti Kinder Bueno -patukoita (1-2 kpl).

Vatkaa vispikerma kulhossa, kunnes se on riittävän jämäkkää ja kuohkeaa. Kaada sekaan vaniljasokeri ja kondensoitu maito, vatkaa ja that's it. Siirrä pakastimeen ja hymyile siitä, kuinka helppoa on itse jäätelön tekeminen.

Parin tunnin jäätymisen jälkeen laitoin yhden Kinder buenon jääkaappiin ja kun se sisällä oleva notkea nougatjuttu oli jähmettynyt, leikkasin patukat pieniksi palasiksi ja sekoitin jäätelön kanssa. Huoneenlämmössä olleet patukat taas leikkasin auki, kaavin nougatjutun ulos, sekoitin jäätelöön ja lopulta taas nopean kylmetyksen jälkeen rouhin "tyhjät" patukat jäätelön sekaan. Näin nougat maistui niin koko jäätelössä kuin myös pieninä palasina siellä täällä jäätelön seassa.

Ja siitähän tuli täydellistä. Siis aivan täydellistä. Helvetti, mäkään en pystynyt lopettaa syömästä tätä jäätelöä, vaikka oon allerginen sille. Harmillisesti nää kuvat meni kuitenkin aivan perseelleen, koska jäätelö ei jaksanut hymyillä 28-asteisessa lämpötilassa ihan hirveän pitkään. 

Mutta ihan oikeasti. Rynnätkää kauppaan nyt ostamaan kondensoitua maitoa ja ryhtykää valloittamaan maailmaa teidän omilla jäätelökokeiluilla - mutta muistakaa toki kokeilla tätä kinder bueno -reseptiäkin, en vaan pääse yli kuinka ihanaa tää oli!

♣ Beat the heat with sorbet

Herranjumala mikä kiire! Mä luulin, että kun on avuliaat vanhemmat ja kaiken järjestävä äiti, ei olisi duuni eikä mikään järjestää pienehköt ylioppilasjuhlat. I've never been so wrong in entire my life; viimeinen viikko elämästäni oli rankkaa suklaan rouhimista kämmenet verillä, parinsadan keksin leipomista, kukkien askartelua sekä ennen kaikkea korkkareissa kävelyn opettelua (joka olikin harmillisesti ainoa asia, joka ei helpottunut ollenkaan). Tästäpä siis onkin johtunut mun pienoinen blogihiljaisuus sekä tämän takia en ole vielä päässyt miksailemaan omia uskomattomia jäätelöannoksiani. Perussorbettia ehdin joka tapauksessa tehdä muutamaankin otteeseen ja koska kaikki kolme erimakuista satsia olivat niin taivaallisen hyviä, päätin jakaa reseptin myös teille ennen siirtymistä sundae-, slushie- ja jäätelökokeiluihin.

Vaalein sorbetti on päärynäsorbettia, oranssi mangosorbettia ja punainen mansikkasorbettia. Näistä mun ehdoton lemppari oli ihana, raikas mangosorbetti, johon rakastuin ihan täysin.

Resepti kaikkiin on superyksinkertainen: Laita kattilaan 2dl vettä ja 1-2dl sokeria riippuen siitä, kuinka makeaa sorbetistasi haluat. Sekoita ja keitä parin-muutaman minuutin ajan. Laita kattila viilenemään kylmään veteen ja heitä hedelmät tai marjat blenderiin. Kun sokeriliemi ei ole enää kuumaa ja hedelmät tai marjat ovat tasaista mössöä, yhdistä molemmat ja siirrä kulhoon, jonka laitat pakastimeen kuudeksi tunniksi. Sekoittele lusikalla parin tunnin välein jäätymisprosessin aikana, jotta sorbetista tulee tasaista.

Itse tein sorbettini seuraavilla ohjeilla:

Mangosorbetti: 1.2dl sokeria, 2dl vettä, säilykepurkillinen mangoviipaleita ja puolikas puristettu sitruuna.

Mansikkasorbetti: 1.5dl sokeria, 2dl vettä, 300g pakastemansikoita.

Päärynäsorbetti: ~2dl sokeria, 2dl vettä ja säilykepurkillinen päärynänpuolikkaita.

Vinkki: ala tekemään tätä sorbettia nyt, koska kuuden tunnin päästä syöt joko hymyillen ihanaa sorbettia tai mietit katuen, että "hitto, olisi pitänyt tehdä sitä perhanan sorbettia".

♣ Gold & pastel

Kun selaa mun blogia ihan viime vuoden alkuun asti, löytää jostain tammikuun ajoilta postauksen, jossa värjäilin juuriostetut rumat korvikset mustiksi kynsilakoilla. Mustina nämä korvikset pysyivätkin lemppareinani aina tuosta tammikuusta asti, kunnes uusi rakkauteni pastelliväreihin inspiroi muuttamaan niidenkin lookkia.

Ei siis mennyt hetkeäkään, kun valitsin parisataisesta kynsilakkakokoelmastani lempparit pastellivärini ja aloin työhön. Mustan kynsilakan alta löytyi tämä järkyttävä myrkynvihreä väri, jollaisina korvikset kaupasta kotiin kiikutin kynsilakat mielessäni. Valkoisen pohjavärin jälkeen korvikset saivat kuitenkin uutta, ihanaa väriä valkoisen, vihreän, turkoosin, keltaisen sekä korallisen kynsilakan myötä.

Ja tässä ne ovat, taas jälleen lempparikorvikseni, tälläkin kertaa vielä hieman söpömpinä ja pirteämpinä. Nyt näitä pääsee ilolla yhdistelemään kaikenmaailman kevät- ja kesäasuihin.

♣ 6 months of falling in love PART 2

Viime postauksessa oli niin jäätävä into kirjoittaa mun uusista rakkauksista, että mun oli pakko jakaa postaus kahteen osaan. Ei sellasta sanaoksennusta muuten kukaan edes jaksaisi lukea... Mutta hei, jatketaan! Edellinen osa löytyy ihan tästä tämän postauksen alapuolelta.

Kuinka monen mielestä autossa istuminen on inhottavaa hommaa - aina on liian kylmä, kuuma, joku juttu ei toimi, bensa maksaa maltaita, perse puutuu ja ruuhkissa saa istua hamaan kuolemaan asti. Mä kuulun täysin päinvastaiseen porukkaan - mulle autolla ajelusta on tullut yksi hauskimmista jutuista ikinä. Ironisinta tässä on, etten omista edes korttia tai aio sellaista ainakaan lähivuosina suorittaa. Ja tiedän, että luulette heti viittaavani ikkunat auki, bassot täysillä, kaljaa ja kevyesti ylinopeutta -tyyliseen amisajeluun - en väitä vastaan, sehän on ihan mahtavaa, mutta mun mielestä nykyään ruokakauppaankin ajaminen on hauskaa. ...Tai siis kyydissä istuminen kun joku toinen ajaa.

Oon tainnut hehkuttaa kirjaston hienoutta mun blogissa jo aiemmin, mutta taas mun tajuntaan on iskenyt, että kuinka siisti mesta kirjasto oikeasti on. Kävin pari päivää sitten kysymässä kirjaston tiskiltä, että millon mun kirjat on menemässä vanhaksi (koska satun usein hukkaamaan ne kuitit ennenkuin ehdin laittaa päivämäärää ylös) ja kysäisin samalla, että monta lainaa mulla on hallussani. Tiskin tyyppi nosti hieman kulmiaan ja sanoi sitten, että "kolmekymmentäkaksi". Hups... Oon tainnut vähän innostua. Lukeminen on silti jotenkin niin siistiä, varsinkin englanniksi. Mutta hei, älkää saako väärää kuvaa. En mä silti mikään erityisen terävä muija ole, vaikka kirjoja roudaankin himaan vähän väliä.

Nää kaks sanaa yhdistettynä tuottaa jotain ihan mahtavaa: biitsi + kaverit. Voisin viettää mun koko loppukesän istuskellen Tuomiojärven likaisella, risuisella ja kivisellä rannalla, kunhan mulla on vaan hyvää seuraa ja aurinko paistaa. Rannalla ei yleensä törmää ihmisiin, joiden suupieliä painovoima vetää alaspäin. Vesi on kaunista, aurinko on kaunista, luonto on kaunista. Ihosyöpää lukuunottamatta onko biitsillä hengailussa edes huonoja puolia? Mä sanoisin, että silkkaa rakkautta.

Inspiraatiota ei voi olla rakastamatta. Totta kai oon aina rakastanut inspiraatiota ja inspiroitumista, mutta nykyään se iskee muhun niin usein, että musta tuntuu, että alan saamaan myös vastarakkautta. Niin omituisetkin asiat inspiroi mua nykyään ja tuntuu, että kävelen vihdoin kadulla silmät auki ja osaan käyttää mun aisteja. Mulla on nykyään jatkuvasti ihan mahtava fiilis.

Mahtavaa päästä purkamaan mun uudet rakkaudet myös teille. Kertokaa mulle, mihin jännään ootte itse rakastuneet lähiaikoina! Oon superkiinnostunut kuulemaan, kilometrin mittaisia tai lyhyitä ja ytimekkäitä kommentteja vaan tulemaan.

♣ 6 months of falling in love

Ok, olen kolme päivää myöhässä, mutta mun tapoihin kuuluu olla myöhässä ja ajattelin, ettei kolmen päivän viive aiheuta maailman tuhoa. Tarkoitan tietysti siis sitä, että tämän kuun ensimmäisenä tuli vastaan vuoden 2013 puoliväli. Järkytyin pahasti tajutessani tämän ja aloin raivokkaasti selailemaan alkuvuoden kuvasaldoa miettien, että mihin se kaikki aika on valunut. Kuvia selatessani kuitenkin ainoa merkillepantava asia on se, että olen rakastunut aivan lukemattomia kertoja. Ai miehiin? Ehen, seurustelu on mun mielestä yks hirveimmistä asioista maan päällä ja mun tekee mieli itkeä joka kerta, kun huomaan ihastuneeni. Mitkä asiat sitten ovat vastaanottaneet mun mittaamattoman rakkauden tän puolen vuoden aikana?

Kesä on yleensä just sitä aikaa, kun nukutaan kaikki univelat pois niiltä ajoilta, kun käytiin koulussa tai töissä ja noudatettiin vielä normaalia vuorokausirytmiä. Tällä kaavalla on yleensä mennyt myös mun jokaikinen kesä - mun ennätys on heittää unirytmi alle viikkoon perseelleen ja mennä nukkumaan kuudelta aamuyöstä ja herätä neljältä iltapäivällä. Nyt oon kuitenkin rakastunut aamuihin. Epäilettekö mun mielenterveyttä? Haha, en ihmettele, harkitsen jo itse lääkityksen aloittamista.

Mut toisaalta... kelatkaa hetki. Eikö siinä ole jotain siistiä, että kadut, jotka ovat yleensä ihan täynnä ihmisiä, hetkellisesti huutavat tyhjyyttä? Että kaikkialla on rauhallista, shoppailessa ei ole jäätävää ruuhkaa, asiakaspalvelun ihmiset eivät ole niin vittumaisia ja väsyneitä kuin työvuoron loppusuoralla. Torit kuhisevat ihmisiä (varsinkin äärettömän sulosia hymyileviä vanhuksia!), ilmassa on vaan sellaista uuden päivän tuntua. Rakastan sitä tunnetta siitä, että mulla on koko vuorokausi aikaa tehdä mitä ikinä mä vaan haluan.

Ollaan alettu kavereiden kanssa käymään tietyssä kahvilassa kahvilla niin paljon, että tänään talo tarjos meille kupilliset. Tuodaanko me sille kahvilalle oikeesti niin paljon tuloja, että ne tarjoaa meille kahvit? Oon aina rakastanut kahvilla käymistä, mutta nyt se on riistäytynyt käsistä. Musta tuntuu, etten keskustassa enää teekään muuta, kuin roiku jossain kahvilan pöydässä tai terassilla ja nauti. Mua raastaa heittää pari euroa aina harva päivä kahvikupilliseen, mutta siinä on silti se joku tietty fiilis, joka saa mut palaamaan takaisin samoihin pöytiin samojen ihmisten kanssa.

En oo ikinä osannut kokata, mutta nyt ruoanlaitto on vienyt mun sydämen. Siitä ei ole vuottakaan kun soitin mun äidille kysyen ohjeita miten kiehauttaa vesi, kun en osannut keittää kananmunia tai kun vahingossa maustoin ranskalaiset vähän liialla suolalla (klikkaa tästä, jos haluat nähdä todistuksen kuvamuodossa). Nykyään mut taas löytää vähän väliä keittiöstä keksimässä omia reseptejä. Uusin mun suosikkijuttu on itsesuunnitellut tomaatti-mozzarellaleivät, joiden tekoon sain inspiraation yksinkertaisesti K-marketissa ja menin suoraan kotiin kokeilemaan ja, no, rakastuin.

Näitä uusia rakkauden kohteita on seitsemän, joten heitän loput seuraavaan postaukseen, joka ilmestyy varmaan jo tämän päivän aikana. Siispä loput neljä rakkautta ovat vielä toistaiseksi hämärän peitossa!

♣ Saa olla aika pimeet ennen ku nää lähtee pääst

Hei, olen Iina ja olen aurinkolasiaddikti.

Jos tällasille harvinaisemmille materiariippuvuuksille järjestettäis tukiryhmiä, oisin ekana ilmottautumassa. Mulla on ollut jo muutaman vuoden ajan pakkomielle kiertää joka kaupan jokaikinen aurinkolasihylly ja sovittaa kaikki lasit läpi tuoden sitten parit vähiten rumat kotiin. Yleensä nää lasit kulkee vielä pelkästään päälaella, sillä en jaksa panostaa rahallisesti UV-suojallisiin laseihin ja UV-suojattomia versioitahan ei sais käyttää ollenkaan.

Koska en kuitenkaan pysty luopumaankaan näistä vuosia vanhoista aurinkolaseista, tarvitsi mun taas turvautua tuunailun ihmeitätekevään voimaan ja nostaa vanhat kyllästyksen kohdanneet lasit ihan uusiksi lemppariarskoiksi. Mä muuten vihaan tota arska-sanaa ihan yli kaiken

Pari vuotta sitten Portugalista hankitut Vansin lasit kokivat alkuun kynsilakanpoistoainekäsittelyn, jolla hankasin nuo Vansin logot irti. Seuraavaksi suunnittelin hetkisen (eli ehkä muutaman sekunnin) ja sitten lätkin valkoista ja mustaa kynsilakkaa sangoille ja loin jotain ihan abstraktia kuviota. Ja tosiaan - näistähän tuli ihan äärettömän kivat. Enää ei tarvitse kärsiä typeristä yksivärisistä tylsyyden perikuvista!

Ironisinta tässä kaikessa on se, että en ole vieläkään löytänyt yhtiäkään aurinkolasipareja, jotka oikeasti sopisivat mulle. Damn.

♣ Jump in and rush the waves

Koulu, kylmyys, draama ja stressi unohdettu. Edessä vapautta, unta, uusia kokemuksia, lämpöä, aurinkoa, ystäviä ja uusia tuttavuuksia. Bilettämistä, ulkomaanmatkoja, mökki-iltoja, festareita. Seuraavina kuukausina mua on harvinaista nähdä ilman, että hymyilen - kesä on mun aikaa. Kesällä mä oon onnellisempi kuin ikinä muulloin. Mahtavaa kesälomaa ihan jokaikiselle.

Mitä vaan voi tehdä, maailma edessä avoin, elä.

♣ Henkistä rikkautta, materiaköyhää.

Mulla on pää selkeästi ihan sekaisin, sillä oon yhtäkkiä innostunut ihan omituisista asioista.  Innostus on vielä niin suurta, että musta tuntui, ettei intopostauksen tekeminen olisi yhtään typerä idea.
Joo... luitte ihan oikein. Puutarhanlaitto, kasvien kasvatus, floristin ammatti ja viherpeukalointi. Lukuunottamatta lapsuuden kasvimaakokemuksia (eli sitä, kun kylvin tuntemattomia siemeniä multaan ja seuraavana päivänä perunat, porkkanat ja sipulit olivat kasvaneet mullan alle - kiitos äiti niiden salaa hautaamisesta kasvimaahani) mulla ei ole ennen käynyt mielessäkään mitään tämäntyyppistä. Yhtäkkiä mulle vain tuli pakottava tarve juosta Plantageniin ja hamstrata eri kukkien siemeniä ja koristaa pöydät ja parvekkeet erivärisillä kasveilla. Ehkä kesä sekoittaa mun pään ihan täysin, vaikka hei, onhan se pakko myöntää - on ne värikkäät kukat aivan järjettömän kauniita!

Pitsiä, ketjukoruja, kiharia hiuksia, flanuja, kesämekkoja, shokkivärihiuksia, läväreitä ja bändipaitoja. Haluan jotain uutta mun perus farkut + eka käteen sattunut toppi tai t-paita -tyylin rinnalle. Oon pitkään ollut sellainen "mirror, mirror on the wall, I don't give a fuck at all"-muija, joka siis toki välillä tykkää haaskata elämänsä laittautumalla tuntikausia, mutta yleensä meikin tekoon menee viisi minuuttia ja vaatekertana toimii tylsät perusvaatteet. Nyt aistin pientä muutosta. Hankalaa tästä tekee taas rahan puute ja toi, että toisaalta haluan äärityttömäisen tyylin ja toisaalta jätkämäisen ja rennon tyylin. Hmm, ehkä mä taas käännyn kirppareiden puoleen ja toivon, etten palaa kotiin kolmen uuden topin kanssa, jotka seuraavina päivinä yhdistän normifarkkuihin.

Mun tekee mieli mennä kirjastoon ja lainata niin paljon kirjoja, että ne työntekijät siinä tiskillä tuijottaa mua jo sellaisella "hanki elämä"-ilmeellä, sitten lähteä jonnekin rauhalliseen paikkaan ja syventyä johonkin ihan uuteen maailmaan. Ironista kyllä, just meneillään olevan koeviikon aikana oon kyllä välttänyt kirjoja niin paljon kuin mahdollista...

Rakastaa, ei rakasta. Ihan sama kumpi, tavoitteena ei ole yhteinen koti ja koiran hankkiminen. Mua on pitkään ärsyttänyt Suomen deittikulttuuri, mua inhottaa kun täällä ei oikeasti käydä treffeillä. Olisi ihan äärettömän mahtavaa vaan käydä treffeillä eri ihmisten kanssa, tutustua niihin, viettää aikaa erilaisten tyyppien kanssa ja saada uusia kokemuksia. Sovittiinkin sit mun kaverin kanssa, että järjestetään molemmat toisillemme yllätystreffit toistemme kanssa kesäkuun aikana. Ite oon jo ihan innoissani järjestelemässä meille omia vuosisadan treffejäni, ja totta kai ootan pelon ja onnen sekaisin tuntein myös näitä mun kaverin järjestämiä treffejä. Hui.

Apua... Mulla on ollut monta kertaa elämäni aikana tatuointikuume, mutta nyt tää alkaa muistuttamaan enemmän jo jotain vakavanpuoleista tatuointi-influenssaa. Sain pienen helpotuksen kuumeeseen mehujääpaketin mukana tulleesta Mikki Hiiri -tatuoinnista - siis ihan totta, kuinka säälittävää?! Iho kuitenkin näytti jotenkin niin kauniilta, kun jossain oli jotain koristetta - oli se sitten ajatuksen kanssa päätetty, merkityksellinen kuva tai juurikin tuo hetken mielijohteen Mikki Hiiri.

Tää loputon innostus vie multa energiaa ja tuo sitä takaisin entistä enemmän. Aluksi teki mieli tehdä muutoksia. Lopulta tajusin, että mua ei edes kiinnosta, kasvaako mun parvekkeella amazon 2.0, löytyykö mun alahuulesta pientä metallinpalaa, koristaako mun alaselkää musteella tehty hemmetin syvällinen Twitterin logo tai sudokuruudukko, pääsenkö mä superhienoille benjihyppy-syvänmerensukellus-riippuliitotreffeille, osaanko mä siteerata Tommy Tabermannin runokokoelmia tai ostanko mä yhtäkään uutta vaatekappaletta. Tällä hetkellä tuntuu, että pelkkä tää into riittää. Tuntuu siltä, että oon täynnä kaikkea uutta, intoa, elämää.

♣ Rakkautta ilmassa

Taas kevyesti kuvallinen lista pienistä asioista, joihin mä oon tällä hetkellä rakastunut aivan laittoman paljon. Kesä tuo selkeesti mulle mukana ties millasta outoa inspiraatiota ja iloa.