♣ 6 months of falling in love PART 2

Viime postauksessa oli niin jäätävä into kirjoittaa mun uusista rakkauksista, että mun oli pakko jakaa postaus kahteen osaan. Ei sellasta sanaoksennusta muuten kukaan edes jaksaisi lukea... Mutta hei, jatketaan! Edellinen osa löytyy ihan tästä tämän postauksen alapuolelta.

Kuinka monen mielestä autossa istuminen on inhottavaa hommaa - aina on liian kylmä, kuuma, joku juttu ei toimi, bensa maksaa maltaita, perse puutuu ja ruuhkissa saa istua hamaan kuolemaan asti. Mä kuulun täysin päinvastaiseen porukkaan - mulle autolla ajelusta on tullut yksi hauskimmista jutuista ikinä. Ironisinta tässä on, etten omista edes korttia tai aio sellaista ainakaan lähivuosina suorittaa. Ja tiedän, että luulette heti viittaavani ikkunat auki, bassot täysillä, kaljaa ja kevyesti ylinopeutta -tyyliseen amisajeluun - en väitä vastaan, sehän on ihan mahtavaa, mutta mun mielestä nykyään ruokakauppaankin ajaminen on hauskaa. ...Tai siis kyydissä istuminen kun joku toinen ajaa.

Oon tainnut hehkuttaa kirjaston hienoutta mun blogissa jo aiemmin, mutta taas mun tajuntaan on iskenyt, että kuinka siisti mesta kirjasto oikeasti on. Kävin pari päivää sitten kysymässä kirjaston tiskiltä, että millon mun kirjat on menemässä vanhaksi (koska satun usein hukkaamaan ne kuitit ennenkuin ehdin laittaa päivämäärää ylös) ja kysäisin samalla, että monta lainaa mulla on hallussani. Tiskin tyyppi nosti hieman kulmiaan ja sanoi sitten, että "kolmekymmentäkaksi". Hups... Oon tainnut vähän innostua. Lukeminen on silti jotenkin niin siistiä, varsinkin englanniksi. Mutta hei, älkää saako väärää kuvaa. En mä silti mikään erityisen terävä muija ole, vaikka kirjoja roudaankin himaan vähän väliä.

Nää kaks sanaa yhdistettynä tuottaa jotain ihan mahtavaa: biitsi + kaverit. Voisin viettää mun koko loppukesän istuskellen Tuomiojärven likaisella, risuisella ja kivisellä rannalla, kunhan mulla on vaan hyvää seuraa ja aurinko paistaa. Rannalla ei yleensä törmää ihmisiin, joiden suupieliä painovoima vetää alaspäin. Vesi on kaunista, aurinko on kaunista, luonto on kaunista. Ihosyöpää lukuunottamatta onko biitsillä hengailussa edes huonoja puolia? Mä sanoisin, että silkkaa rakkautta.

Inspiraatiota ei voi olla rakastamatta. Totta kai oon aina rakastanut inspiraatiota ja inspiroitumista, mutta nykyään se iskee muhun niin usein, että musta tuntuu, että alan saamaan myös vastarakkautta. Niin omituisetkin asiat inspiroi mua nykyään ja tuntuu, että kävelen vihdoin kadulla silmät auki ja osaan käyttää mun aisteja. Mulla on nykyään jatkuvasti ihan mahtava fiilis.

Mahtavaa päästä purkamaan mun uudet rakkaudet myös teille. Kertokaa mulle, mihin jännään ootte itse rakastuneet lähiaikoina! Oon superkiinnostunut kuulemaan, kilometrin mittaisia tai lyhyitä ja ytimekkäitä kommentteja vaan tulemaan.

♣ 6 months of falling in love

Ok, olen kolme päivää myöhässä, mutta mun tapoihin kuuluu olla myöhässä ja ajattelin, ettei kolmen päivän viive aiheuta maailman tuhoa. Tarkoitan tietysti siis sitä, että tämän kuun ensimmäisenä tuli vastaan vuoden 2013 puoliväli. Järkytyin pahasti tajutessani tämän ja aloin raivokkaasti selailemaan alkuvuoden kuvasaldoa miettien, että mihin se kaikki aika on valunut. Kuvia selatessani kuitenkin ainoa merkillepantava asia on se, että olen rakastunut aivan lukemattomia kertoja. Ai miehiin? Ehen, seurustelu on mun mielestä yks hirveimmistä asioista maan päällä ja mun tekee mieli itkeä joka kerta, kun huomaan ihastuneeni. Mitkä asiat sitten ovat vastaanottaneet mun mittaamattoman rakkauden tän puolen vuoden aikana?

Kesä on yleensä just sitä aikaa, kun nukutaan kaikki univelat pois niiltä ajoilta, kun käytiin koulussa tai töissä ja noudatettiin vielä normaalia vuorokausirytmiä. Tällä kaavalla on yleensä mennyt myös mun jokaikinen kesä - mun ennätys on heittää unirytmi alle viikkoon perseelleen ja mennä nukkumaan kuudelta aamuyöstä ja herätä neljältä iltapäivällä. Nyt oon kuitenkin rakastunut aamuihin. Epäilettekö mun mielenterveyttä? Haha, en ihmettele, harkitsen jo itse lääkityksen aloittamista.

Mut toisaalta... kelatkaa hetki. Eikö siinä ole jotain siistiä, että kadut, jotka ovat yleensä ihan täynnä ihmisiä, hetkellisesti huutavat tyhjyyttä? Että kaikkialla on rauhallista, shoppailessa ei ole jäätävää ruuhkaa, asiakaspalvelun ihmiset eivät ole niin vittumaisia ja väsyneitä kuin työvuoron loppusuoralla. Torit kuhisevat ihmisiä (varsinkin äärettömän sulosia hymyileviä vanhuksia!), ilmassa on vaan sellaista uuden päivän tuntua. Rakastan sitä tunnetta siitä, että mulla on koko vuorokausi aikaa tehdä mitä ikinä mä vaan haluan.

Ollaan alettu kavereiden kanssa käymään tietyssä kahvilassa kahvilla niin paljon, että tänään talo tarjos meille kupilliset. Tuodaanko me sille kahvilalle oikeesti niin paljon tuloja, että ne tarjoaa meille kahvit? Oon aina rakastanut kahvilla käymistä, mutta nyt se on riistäytynyt käsistä. Musta tuntuu, etten keskustassa enää teekään muuta, kuin roiku jossain kahvilan pöydässä tai terassilla ja nauti. Mua raastaa heittää pari euroa aina harva päivä kahvikupilliseen, mutta siinä on silti se joku tietty fiilis, joka saa mut palaamaan takaisin samoihin pöytiin samojen ihmisten kanssa.

En oo ikinä osannut kokata, mutta nyt ruoanlaitto on vienyt mun sydämen. Siitä ei ole vuottakaan kun soitin mun äidille kysyen ohjeita miten kiehauttaa vesi, kun en osannut keittää kananmunia tai kun vahingossa maustoin ranskalaiset vähän liialla suolalla (klikkaa tästä, jos haluat nähdä todistuksen kuvamuodossa). Nykyään mut taas löytää vähän väliä keittiöstä keksimässä omia reseptejä. Uusin mun suosikkijuttu on itsesuunnitellut tomaatti-mozzarellaleivät, joiden tekoon sain inspiraation yksinkertaisesti K-marketissa ja menin suoraan kotiin kokeilemaan ja, no, rakastuin.

Näitä uusia rakkauden kohteita on seitsemän, joten heitän loput seuraavaan postaukseen, joka ilmestyy varmaan jo tämän päivän aikana. Siispä loput neljä rakkautta ovat vielä toistaiseksi hämärän peitossa!

♣ Jump in and rush the waves

Koulu, kylmyys, draama ja stressi unohdettu. Edessä vapautta, unta, uusia kokemuksia, lämpöä, aurinkoa, ystäviä ja uusia tuttavuuksia. Bilettämistä, ulkomaanmatkoja, mökki-iltoja, festareita. Seuraavina kuukausina mua on harvinaista nähdä ilman, että hymyilen - kesä on mun aikaa. Kesällä mä oon onnellisempi kuin ikinä muulloin. Mahtavaa kesälomaa ihan jokaikiselle.

Mitä vaan voi tehdä, maailma edessä avoin, elä.