♣ Slowly breaking through the daylight

Olen viimeviikot elänyt sellaisessa harhaluulossa, että elämme vielä masentavan ja suupieliä alaspäin vetävän talven synkimpiä ja kamalimpia hetkiä. Toisinsanoen olen siis tainnut kulkea ulkona silmät kiinni. Vasta tänään selaillessani joulu-tammikuun ulkona otettuja kuvia satuin tajuamaan, että maisema on vaihtunut aika radikaalisti. Ehkä se paljon hehkutettu kevät sittenkin on täällä, ehkä enää ei välttämättä tarvitsekaan pelätä kamalia takatalvia ja yllätysminijääkausia. 

 

Fiilistelin sitten kevään alkua paintvelhoilemalla (paljastus: muokkaan varmaan yli puolet kuvistani paintilla) vähän keväisempiä tekstejä näiden tammikuun kuvien päälle. Oli kans mahtava tunne, kun muokkaamisen jälkeen huomasin, että nää biisin sanat olikin ilmeisesti ihan päin persettä (kiitoksia lyrics007.com). Noh, vähän keväisempää fiilistä mä joka tapauksessa tavoittelin, ja vaikka nyt tulikin hieman väkivalloin kohdeltua noita Coldplayn biisin sanoituksia, niin fiilis niissä pysyy silti samana. Sen voimin julkaisen nää kuvat kaikesta huolimatta. Kai tähän loppuun vois toivottaa myös hyvää kevättä kaikille - nyt, kun minäkin vihdoin tajusin tämän vuodenajan koittaneen.

♣ Whenever I get sad, I stop being sad and start being awesome.

Mun ensimmäinen kolminumeroinen postaus, jee! Tän upean saavutuksen myötä halusin taas vähän korostaa sitä, mikä on pohjana mun koko blogille - onnellisuutta. Keräsin siis parin päivän aikana pieniä onnellisuuden arvoisia asioita kameran muistikortille ja kokosin niistä tällaisen pienen listan mua piristävistä asioista. Ja ei, lista ei sisällä peruskamaa kuten kaverit, musiikki ja kesä.

Päästin vanhuksen kassajonossa mun ohi ja mua hymyilytti sen hymy loppupäivän ajan. Oon miettinyt pipefestiä ihan hirveästi ja tajunnut, että seuraavan vuoden pipefestiin on enää puoli vuotta jäljellä. Oon käynyt lenkeillä mun koiran kanssa, joka on niin hölmö, että se kantaa aina suussa hirveitä lumipalloja sisälle. Jopa nämä alimman kuvan unelmakengät, joihin mulla ei tule ikimaailmassa olemaan varaa, tekevät mut onnelliseksi. Kai tää on sitä pienestä iloitsemista?

♣ Stairway to heaven

Ennen, kun yhdistin pääni sisällä kaksi asiaa, auringon ja lumen, sain vastaukseksi pelkän lumisokeuden. Vasta lähipäivinä mun erittäin talvivastainen ja kylmäeristetty mieli on avautunut sen verran, että lähdin vapaaehtoisesti kuvailemaan ulos tunnin ajaksi ja itse asiassa opin, että talvihan onkin ihan mielettömän kaunis vuodenaika. Miten kaiken tän kauneuden keskellä muka voi olla surullinen?

♣ Tänään tekis mieli juosta suoraan päin seinää ja nauraa, nousta ja juosta uudelleen.

Käväsin tos yks päivä Tiimarissa ja löysin parilla eurolla ihan älyttömän söpöjä kukkia, joissa oli kiinnitysmahdollisuus rautalangalla. Mun oli siis ihan mieletön pakko ostaa ne ja tehdä niistä taas uus satsi kukkapinnejä, koska noin halvalla ja noin söpöjen pinnien saaminen on aika harvinaista, vielä kun niiden tekeminen on niin helppoa!

Tein myös mun siskontyttärelle joululahjaks samanlaiset tikkarikorvikset, kuin itelläni, mutta vaan pienemmässä muodossa. Tää 7-vuotias tyttö yrittää matkia mua kaikessa, joten ajattelin, että se saattais ilahtua suhteellisen paljonkin näistä korviksista, varsinkin, kun se sai ekat korvanreiät vasta pari kuukautta taaksepäin. Nää tein samalla tekniikalla, kuin ne edelliset, joiden ohjeet löydät tuolta pari postausta alempaa.
Muuten täs lähipäivinä on ollut tosi inspiroitunut ja hyvä fiilis. Erilaiset bileremixit on soinut bassot täysillä koneelta luoden mulle ihan mielettömän innostuksen lähteä jonnekin keikalle. Tää alkutalvi ei oo myöskään ollut niin paha, kuin mihin varauduin - tänään voisin jopa lähtee juoksulenkille, koska tiet ei oo jäässä ja tuolla itseasiassa tarkenee vielä ihan hyvin.

Ps. Jottei tästä mun blogista nyt kuitenkaan tule ihan kokonaan mitään DIY-blogia (mulla ois nimittäin nytkin tässä pöydällä pari valmista juttua, jotka voisin esitellä, mutta taidan säästää ne myöhempään), lupaan, että se paljastusvideo tulee ihan lähiaikoina. Hui. Eka video. Onks ihan ok jännittää?

♣ Taistelu talvimasennusta vastaan

Okei. Te varmaan tiedätte, että yritän pitää mun blogin tosi positiivisella linjalla, sillä turhaa angstausta on ainakin omasta mielestäni ihan hemmetin tylsää ja puuduttavaa lukea. Vaikka aina ei tietenkään voi mennä hyvin, en kuitenkaan koe mitenkään tarpeelliseksi vuodattaa elämän ongelmia ja murheita blogiin.

Mutta jos olen nyt täysin rehellinen ja vastaan sydämeni pohjassa piilevän totuuden tästä viimeyön aikana sataneesta lumesta, on sen sanominen hiukan vaikeaa ilman satoja voimasanoja - negatiivisessa mielessä. Jepjep, en ole ikinä ollut talven ystävä - näillä näkymin voisin väittää, etten tule koskaan olemaankaan. Vaikka lumi on ihan nättiä, liukkaus, kylmyys, pimeys ja märkä on jotain, mitä vain en voi sietää. Ja ei, pukeutumalla itseään ei saa lämpimämmäksi - mulla oli jo tänään naama ihan jäässä, vaikka on vaan kaks astetta pakkasta. Pitääks mun sit ostaa joku kommandopipo, jotta mun iho ei jäädy ja tipu sirpaleina maahan? Tänäänkin kaaduin koulumatkalla ja täräytin takaraivoni asfaltin pintaan, mikä sai mut harkitsemaan potkukelkalla tulemista kouluun tästä lähin tai vähintään nastakenkien hankkimista. Aivosolujakin tuhoutui tossa kolauksessa niin paljon, että vähään aikaan ei saa paljon töppäillä tai nauttia alkoholia, ettei tule mitään pahemman luokan aivosolukatoa.

Se siitä angstaustekstistä, siispä jokavuotinen taisteluni talvimasennusta vastaan alkakoon. Ensinnäkin vaahtokarkkikaakaot ei koskaan petä mua, ne on jumalaisen ihania ja piristää vaikka ois kuinka masentava päivä. Oon vielä alkanut lisäämään sinne vähän vaniljakastiketta, jolloin siitä tulee ihan superhyvää vaniljavaahtokarkkikaakaota! Ihan uskomattoman ihanaa. Tämä, jos jokin, lievittää mun stressiä ja saa rakkauden sykkimään taas rinnassa.

Ihan superrandom kuva, jolla tavoittelen VALOA. Okei, talvi on mielettömän pimeetä aikaa, mutta toi lumi tuo sentään jonkinverran valoa, joten luonnonvalossa tämä hirveä vuodenaika päihittää jopa syksyn, joka on vielä tosi nättiä ja kivaa aikaa. Siispä tämä hirveä kameran laiminlyönti loppukoon, luonnonvalo on nimittäin palannut.

Mittarissa lukenut -2.3 myös vaikutti tosi masentavalta, joten päätin tuunata meidän lämpömittarin vähän parempaan suuntaan. Aahaa! +32, johan alkaa kuulostaa paremmalta!

Lisäksi on mainittava, että rakastan sitä ääntä, mikä tulee, kun sellanen hyvä lumipallolumi narskuu kenkien alla. Se on tosi hassu ääni ja saa mun raivon hetkeksi hieman heltymään. En silti voi sille mitään, että ulkotiloissa hymy tulee seuraavan puolen vuoden aikana aika varmasti syntymään vain hampaita kiristellen.

Mutta näillä sitä koitetaan jaksaa. Oon myös (kyllä, taas) inspiroitunut hirveästi DIY-jutuista, joita alan lähipäivinä väsäämään joululahjoiksi. Lähikuukausina siis tulossa paljon DIY:tä ja ehkäpä joululahjavinkkejä! Viimevuosina en oo tykännyt joulusta yhtään, ennemminkin se on vaikuttanut stressaavalta ja pakonomaisesti mukavalta. Mutta ehkäpä tänä vuonna on ihan mukava joulu - ainakin tässä vaiheessa vuotta olen vielä ihan innoissani lahjojen tekemisestä ja niiden söpöstä paketoinnista!

Blogger ilmeisesti poisti kaikki vastaukset tosta sivupalkin kyselystä, joka kuitenkin vielä pari päivää sitten näytti ylivoimaista tulosta "faktoja/paljastuksia itsestäni"-videopostaukselle. Tätäkin siis tulossa lähiaikoina! Ja etukäteen ihan varoitus, että faktat tulevat olemaan erittäin omituisia: luokkaa olen erityisen kiintynyt mun teräviin kulmahampaisiin sekä oon tosi varma, että joku lukee mun ajatuksia. Pala Iinan päänsisäistä ihmeellistä maailmaa siis luvassa. Lisäks varmaan teen myös sen leipomisvideon, koska se saattais olla tosi hauskaa!