Okei. Te varmaan tiedätte, että yritän pitää mun blogin tosi positiivisella linjalla, sillä turhaa angstausta on ainakin omasta mielestäni ihan hemmetin tylsää ja puuduttavaa lukea. Vaikka aina ei tietenkään voi mennä hyvin, en kuitenkaan koe mitenkään tarpeelliseksi vuodattaa elämän ongelmia ja murheita blogiin.
Mutta jos olen nyt täysin rehellinen ja vastaan sydämeni pohjassa piilevän totuuden tästä viimeyön aikana sataneesta lumesta, on sen sanominen hiukan vaikeaa ilman satoja voimasanoja - negatiivisessa mielessä. Jepjep, en ole ikinä ollut talven ystävä - näillä näkymin voisin väittää, etten tule koskaan olemaankaan. Vaikka lumi on ihan nättiä, liukkaus, kylmyys, pimeys ja märkä on jotain, mitä vain en voi sietää. Ja ei, pukeutumalla itseään ei saa lämpimämmäksi - mulla oli jo tänään naama ihan jäässä, vaikka on vaan kaks astetta pakkasta. Pitääks mun sit ostaa joku kommandopipo, jotta mun iho ei jäädy ja tipu sirpaleina maahan? Tänäänkin kaaduin koulumatkalla ja täräytin takaraivoni asfaltin pintaan, mikä sai mut harkitsemaan potkukelkalla tulemista kouluun tästä lähin tai vähintään nastakenkien hankkimista. Aivosolujakin tuhoutui tossa kolauksessa niin paljon, että vähään aikaan ei saa paljon töppäillä tai nauttia alkoholia, ettei tule mitään pahemman luokan aivosolukatoa.
Se siitä angstaustekstistä, siispä jokavuotinen taisteluni talvimasennusta vastaan alkakoon. Ensinnäkin vaahtokarkkikaakaot ei koskaan petä mua, ne on jumalaisen ihania ja piristää vaikka ois kuinka masentava päivä. Oon vielä alkanut lisäämään sinne vähän vaniljakastiketta, jolloin siitä tulee ihan superhyvää vaniljavaahtokarkkikaakaota! Ihan uskomattoman ihanaa. Tämä, jos jokin, lievittää mun stressiä ja saa rakkauden sykkimään taas rinnassa.
Ihan superrandom kuva, jolla tavoittelen VALOA. Okei, talvi on mielettömän pimeetä aikaa, mutta toi lumi tuo sentään jonkinverran valoa, joten luonnonvalossa tämä hirveä vuodenaika päihittää jopa syksyn, joka on vielä tosi nättiä ja kivaa aikaa. Siispä tämä hirveä kameran laiminlyönti loppukoon, luonnonvalo on nimittäin palannut.
Mittarissa lukenut -2.3 myös vaikutti tosi masentavalta, joten päätin tuunata meidän lämpömittarin vähän parempaan suuntaan. Aahaa! +32, johan alkaa kuulostaa paremmalta!
Lisäksi on mainittava, että rakastan sitä ääntä, mikä tulee, kun sellanen hyvä lumipallolumi narskuu kenkien alla. Se on tosi hassu ääni ja saa mun raivon hetkeksi hieman heltymään. En silti voi sille mitään, että ulkotiloissa hymy tulee seuraavan puolen vuoden aikana aika varmasti syntymään vain hampaita kiristellen.
Mutta näillä sitä koitetaan jaksaa. Oon myös (kyllä, taas) inspiroitunut hirveästi DIY-jutuista, joita alan lähipäivinä väsäämään joululahjoiksi. Lähikuukausina siis tulossa paljon DIY:tä ja ehkäpä joululahjavinkkejä! Viimevuosina en oo tykännyt joulusta yhtään, ennemminkin se on vaikuttanut stressaavalta ja pakonomaisesti mukavalta. Mutta ehkäpä tänä vuonna on ihan mukava joulu - ainakin tässä vaiheessa vuotta olen vielä ihan innoissani lahjojen tekemisestä ja niiden söpöstä paketoinnista!
Blogger ilmeisesti poisti kaikki vastaukset tosta sivupalkin kyselystä, joka kuitenkin vielä pari päivää sitten näytti ylivoimaista tulosta "faktoja/paljastuksia itsestäni"-videopostaukselle. Tätäkin siis tulossa lähiaikoina! Ja etukäteen ihan varoitus, että faktat tulevat olemaan erittäin omituisia: luokkaa
olen erityisen kiintynyt mun teräviin kulmahampaisiin sekä
oon tosi varma, että joku lukee mun ajatuksia. Pala Iinan päänsisäistä ihmeellistä maailmaa siis luvassa. Lisäks varmaan teen myös sen leipomisvideon, koska se saattais olla tosi hauskaa!
