♣ Joskus sattuu, mitä siitä.

Mä uskon että meillä kaikilla on se kaveri, joka, humalassa tai ei, onnistuu aina satuttamaan itsensä. Tunnistat tämän kaverin siitä, että seinät tulevat hänen tielleen, hänellä on tapana hyökätä lattialle yhtäkkiä ja hänen raajansa ovat täynnä mustelmia, koko väriskaala aina tummanvioletista kellertävään. Ei ole aina helppoa olla hänen kaverinsa - sinun täytyy kuljettaa ensiapupakettia kaikkialla, pitää sairaalan numeroa pikavalinnassa ja erityisesti osata kontrolloida naurusi, kun he kaatuvat portaat alas. Mulla on kuitenkin hyviä uutisia kaikille joiden täytyy olla näitä ystäviä - nyt on vähintään olemassa täydellinen lahja, jonka voit tehdä kömpelölle kaverillesi.

Nämä (lähes) itsetehdyt laastarit kertovat, mitä uhrille on tapahtunut. Voit laittaa niihin persoonallisia insideläppiä tai normaaleja jokapäiväisiä tapaturmia, kuten hain pureman, ninjojen hyökkäyksen tai ampumahaavan. Mä tein näitä laastareita poikaystävälleni. Mulla on terävät kynnet joilla aina satutan häntä, joten yhdessä laastarissa lukee "girlfriend". Joka kerta kun hän juo, hän saa mustelman tai haavan, joten yhdessä lukee "unknown drunken injury". Ja lähes viikottain hän saa pieniä ruhjeita, joten yhdessä sanotaan "I don't even know". Mutta siirrytään eteenpäin, tässäpä ohje, miten minä tein ne!

I think we all have that one friend who, intoxicated or not, always manages to get hurt. You can recognize this friend if the walls get in their way, they tend to attack the floor randomly and their limbs are covered in bruises, all from dark purple to yellowish ones. It's not always easy being their friend - you have to carry a first aid package everywhere, have the hospital's number in speed dial and especially know how to control your laugh when they fall down the stairs. However, I have good news for everyone that needs to be that friend - now there's at least a perfect gift you can make for your awkward friend.

These (almost) homemade band-aids tell what has happened to the victim. You can put your personal inside jokes in them or casual everyday incidents, such as shark bite, ninja attack or bullet wound. I made these band-aids for my boyfriend. I have sharp nails and I always hurt him with them, so one band-aid says "girlfriend". Every time he drinks, he gets a bruise or a scar, so one says "unknown drunken injury". Almost weekly he gets small contusions, so one says "I don't even know". But let's move on, here's how I made them!

Voit käyttää kangasta tai jopa maalarinteippiä - mikä tahansa vain tuntuu toimivalta. Mä käytin kangasta, joten käytän sitä termiä näissä ohjeissa. Leikkaa kankaanpalasia normaalin kaupastaostetun laastarin kokoisiksi. Nyt voit värjätä ne, jättää ne valkoisiksi tai käyttää alunperinkin erivärisiä kankaita - mulla ei ollut yhtään kangasta kotona, joten jouduin leikkelemään oman valkoisen t-paidan ja värjätä kaikki kankaanpalat. Värjäämisprosessi on suhteellisen helppo, sen voi tehdä aika pitkälti kaikella mikä jättää tahroja tai väriä jälkeensä. Mä miksailin akryyliväriä veteen, sekoitin ja heitin palaset sekaan ja hetken odottelun jälkeen nostin ne pois ja laitoin kuivumaan. Jos niissä ei ole yhden värjäyskerran jälkeen tarpeeksi väriä, voit värjätä ne kaksi tai kolmekin kertaa.

Värjäämisen jälkeen voit siirtyä suoraan kirjoitusosaan, mutta jos palat ovat ryppyisiä, suosittelen silittämään ne, jotta ne ovat täysin suoria. Suosittelen myös, että laitat kankaan päälle palan leivinpaperia, koska ei oikeastaan koskaan voi tietää päästääkö kangas vähän väriä ja uskoisin, ettet tosiaan halua itsellesi sinistä silitysrautaa. Ja jos silitysraudan ja -laudan kaivaminen kaapista tuntuu liian työläältä, myös tavallinen hiusten suoristusrauta hoitaa asian - sitä minäkin käytin!

Now, you can use fabric or even painter's tape - whatever seems suitable. I used fabric, so I'll be talking about fabric in these instructions. Cut pieces of fabric to the size of regular store-bought band-aids. Now you can dye them, leave them white or you can use different colored fabrics - I didn't have any fabric at home so I had to cut a white t-shirt in pieces and dye all the fabric strips. The dyeing process is quite easy, you can do it with pretty much anything that leaves stains and color. I mixed acrylic paint with water, threw the strips in and after a while set them to dry. If they don't have enough color, you can always dye them two or even three times.

After dyeing you can either move directly to the writing part, but if the strips are wrinkled I suggest you iron them so that they are completely straight. I also suggest you put a piece of parchment paper on top because you never know if it will let go some color and you don't want to end up with a blue iron. And if you don't feel like setting up your ironing board and iron, a hair straightener will do the trick as well - that's what I used!

Nyt kirjoitusosaan. Teippasin palan leivinpaperia koneen näytölle, sitten kankaanpalan ja kirjoitin koneella tekstin, jonka siirtelin kankaanpalan alle. Älä missään nimessä unohda leivinpaperia, sillä jos näin käy, sulla on kohta tussintöhrimä näyttö. Piirtele mustalla tussilla pelkästään kirjaimien ääriviivat ja väritä ne myöhemmin tai väritä koko juttu suoraan koneen näytön ääressä kerralla - miten vain tahdot.

Kun kankaanpalaset ovat valmiit, olet lähellä maaliviivaa. Nyt ainoa askel onkin levittää pensselillä liimaa laastarien päälle ja painaa kankaanpalat päälle. Kun liima on kuivunut, lopputuloksena on täydellisen toimivia laastareja, jotka ovat samalla hauskoja ja persoonallisia.

Now to the writing part. I taped a piece of parchment paper onto my computer screen, then the fabric strip and wrote my text on my computer and placed it under the fabric. You don't want to forget the parchment paper because if you do, you'll end up with a marker-stained computer screen. With a black marker you can only draw the outlines and color in the letters later, or color it completely all at once.

When the strips are done you're very close to the finishing line. Now the only step is to brush glue on your band-aids and press the fabric strips on top. After the glue has dried, you have perfectly functional band-aids that are funny and personal at the same time. 

♣ Two whole years

Ootteko seurailleet mun blogia jo vuoden? Jos niin, muistatte varmaan > mun blogin ensimmäiset synttärit. < Osa ei siis varmaan hämmenny tästä postauksesta lainkaan, vuotta tuoreemmat lukijat taas varmaan pitää mua hulluna. Siispä tsekatkaa myös äsken linkitetty ekan vuoden synttäripostaus ja yrittäkää vaan ymmärtää, että tää, siis tietokoneen kanssa juhliminen, on - surullista kyllä - mulle vain jokavuosittainen juttu.

Tänä vuonna mentiin kevyellä havaijiteemalla Enjoy the momentin kaksvuotissynttäreillä. Saan kaivella vielä kolmen kuukauden päästä tota confettia näppäimien välistä pois ja toipua siitä, että laitoin pitkästä aikaa kuvan myös kirjoittajasta blogin takana johonkin postaukseen. Anyway, vielä ei tarvitse miettiä tai katua, vaan iloita näistä synttäreistä ja toivoa tulevaksi vielä vähintään yhtä vuotta!

♣ How to make friends!

Opintojen takia veljeni muutti Kotkaan jokunen aika sitten. Minun oli tarkoitus tehdä hänelle tämä nerokas tuparilahja ja antaa se, kun muutto koittaisi. En todellakaan tiedä, mitä tapahtui - veljeni muutti pois kahdeksan kuukautta sitten ja sain lahjan valmiiksi vasta pari viikkoa sitten. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right?

Because of studies my brother moved to Kotka a while ago. I was supposed to make him this ingenious housewarming gift and give it to him when he would leave this city. I honestly don't know what happened - it's been eight months since my brother moved away and it's been a couple of weeks since I finished making this gift. Well, better late than never, right?

Idea on riittävän yksinkertainen kaikessa nerokkuudessaan: teet itse onton kirjan ja täytät kolon taskumatilla. Lähtipä lahjansaaja yliopistoon, muutti pois tai sai uuden työn, tämä lahja on asiaankuuluva. No, ei ehkä ihan uutta työpaikkaa varten. Mutta opintojuttuja ja muuttamista varten aivan varmasti.

The idea is fairly simple in all its brilliance; you make a hollow book yourself and fill the hole with a pocket flask. Whether the gift receiver goes to college, moves away or gets a new job, this is quite suitable. Well, probably not for a new job. But for educational occasions and moving away for sure.

Yksinkertaisesti ostat kirjan (löysin omani kirpparilta - se maksoi 1.20 euroa. 1.20 euroa paksusta kirjasta, jossa on yksivärinen kansi? Eli 1.20 euroa täydellisestä kirjasta? Hyvä on), sitten kasaa kaikki voimasi ja päättäväisyytesi ja kaikkien tarpeellisten laskelmien jälkeen kaiverra sisältö ulos kirjasta mattopuukolla. En ole koskaan tehnyt vastaanvanlaista projektia ennen, joten löysin tällaiset (< click) selkeät step-by-step-ohjeet netistä ja ne säästivät minulta mielettömästi niin aikaa kuin hermojakin.

You simply buy a book (I bought mine from the flea market - it cost 1.20 euros. 1.20 euros for a thick book with one-colored cover? So 1.20 euros for the perfect book? Fair enough), then gather all of your strength and perseverance and after doing all the necessary measurements you carve out the insides of the book with a razor blade knife. I've never done anything like this before, so I found these (< click) eligible step-by-step instructions and they saved a whole lot of both my time and nerves.

Brutaalin kaivertamisen jälkeen tarkistin, että taskumatti itse asiassa mahtui koloon. Ja se mahtui! Tämän jälkeen suunnittelin haluamani tekstin ja lätkäisin teippiä kirjan kannelle varmistaakseni, että kaikista kirjaimista tulisi samankokoisia. Sitten kirjoitin tekstin "kuinka saada ystäviä Kotkasta" hopealla tussilla.

After brutally carving out the insides of this innocent book I checked that the pocket flask actually fit in the hole. And it did! After this I designed a desirable text and added some tape on the book cover to make sure all the letters would be the same size. Then I wrote the text "how to make friends in Kotka" with a silver marker.

Kirjan selkä(mys..? Mikä ihme se on? Se taitos?) oli pilattu oikealla kirjan nimellä. Tämän vuoksi leikkasin palan mustaa kangasta, kirjoitin saman tekstin ja liimasin sen kirjan taitokseen(?) normiliimalla. Ja projekti on valmis! Niin fiksu, niin odottamaton ja niin sen arvoista. Suuren hämmennyksen jälkeen luettuaan ensimmäiset sivut, jotka olin säästänyt, veljeni käänsi sivun seitsemän ja paljasti taskumatin. Reaktio oli ihan mieletön!

The spine had an actual title. This is why I cut out a piece of black fabric, wrote the same title on this fabric as well and with regular glue glued it onto the spine. And this project is finished! So clever, so unexpected and so worth it. After lots of confusion while reading the first pages I'd saved, my brother finally turned the page seven and revealed a pocket flask. His expression was priceless!

♣ Kuka tunnistaa sankarin?

Varoitus: ei ihan äärettömän vakavasti otettava postaus

Tää tosiaan oli (vähintään mun) bloggaushistorian hölmöin postaus! Tiedän, että teidän päässä pyörii varmaan miljoona kysymysmerkkiä, ois hienoo osata vastata teidän "miksi???"-kysymyksiin, mutta kun mä en itsekään tiedä, että miksi. Biletänkö usein tietokoneen kanssa, harmillisesti en. Juhlistanko monia asioita shampanjalasillisella hiilihapotettua vettä, en oikeastaan. En myöskään kovin usein osta nettisivuille synttärikakkuja saati sitten synttärikortteja taikka puhaltele ilmapalloja ja serpentiiniä, mutta hei, pitihän tällasta nyt juhlia. Vaikka sitten yksin, haha.

Eli jos joku jotenkin onnistui välttymään ymmärtämästä, että tämä blogi viettää synttäreitä, sanon sen varulta vielä selkokielellä: tämä blogi on perustettu tänään tasan vuosi sitten. Oon saanut tästä touhusta paljon enemmän irti, kuin mitä ikinä uskoinkaan. Sain tän blogin kautta kuorittua itsestäni esille hitusen rohkeamman, positiivisemman ja pihimmän DIY-taikurin; löysin uusia vihamiehiä, toisinsanoen HTML-koodeja; sain myös kasattua paljon parempia joululahjoja, koska oli jonkinlainen motivaatio tehdä ne itse. Mul on ollut superhauska vuosi, toivotaan et tää tulevakin vuosi jatketaan samalla kehityslinjalla!

♣ Taistelu talvimasennusta vastaan

Okei. Te varmaan tiedätte, että yritän pitää mun blogin tosi positiivisella linjalla, sillä turhaa angstausta on ainakin omasta mielestäni ihan hemmetin tylsää ja puuduttavaa lukea. Vaikka aina ei tietenkään voi mennä hyvin, en kuitenkaan koe mitenkään tarpeelliseksi vuodattaa elämän ongelmia ja murheita blogiin.

Mutta jos olen nyt täysin rehellinen ja vastaan sydämeni pohjassa piilevän totuuden tästä viimeyön aikana sataneesta lumesta, on sen sanominen hiukan vaikeaa ilman satoja voimasanoja - negatiivisessa mielessä. Jepjep, en ole ikinä ollut talven ystävä - näillä näkymin voisin väittää, etten tule koskaan olemaankaan. Vaikka lumi on ihan nättiä, liukkaus, kylmyys, pimeys ja märkä on jotain, mitä vain en voi sietää. Ja ei, pukeutumalla itseään ei saa lämpimämmäksi - mulla oli jo tänään naama ihan jäässä, vaikka on vaan kaks astetta pakkasta. Pitääks mun sit ostaa joku kommandopipo, jotta mun iho ei jäädy ja tipu sirpaleina maahan? Tänäänkin kaaduin koulumatkalla ja täräytin takaraivoni asfaltin pintaan, mikä sai mut harkitsemaan potkukelkalla tulemista kouluun tästä lähin tai vähintään nastakenkien hankkimista. Aivosolujakin tuhoutui tossa kolauksessa niin paljon, että vähään aikaan ei saa paljon töppäillä tai nauttia alkoholia, ettei tule mitään pahemman luokan aivosolukatoa.

Se siitä angstaustekstistä, siispä jokavuotinen taisteluni talvimasennusta vastaan alkakoon. Ensinnäkin vaahtokarkkikaakaot ei koskaan petä mua, ne on jumalaisen ihania ja piristää vaikka ois kuinka masentava päivä. Oon vielä alkanut lisäämään sinne vähän vaniljakastiketta, jolloin siitä tulee ihan superhyvää vaniljavaahtokarkkikaakaota! Ihan uskomattoman ihanaa. Tämä, jos jokin, lievittää mun stressiä ja saa rakkauden sykkimään taas rinnassa.

Ihan superrandom kuva, jolla tavoittelen VALOA. Okei, talvi on mielettömän pimeetä aikaa, mutta toi lumi tuo sentään jonkinverran valoa, joten luonnonvalossa tämä hirveä vuodenaika päihittää jopa syksyn, joka on vielä tosi nättiä ja kivaa aikaa. Siispä tämä hirveä kameran laiminlyönti loppukoon, luonnonvalo on nimittäin palannut.

Mittarissa lukenut -2.3 myös vaikutti tosi masentavalta, joten päätin tuunata meidän lämpömittarin vähän parempaan suuntaan. Aahaa! +32, johan alkaa kuulostaa paremmalta!

Lisäksi on mainittava, että rakastan sitä ääntä, mikä tulee, kun sellanen hyvä lumipallolumi narskuu kenkien alla. Se on tosi hassu ääni ja saa mun raivon hetkeksi hieman heltymään. En silti voi sille mitään, että ulkotiloissa hymy tulee seuraavan puolen vuoden aikana aika varmasti syntymään vain hampaita kiristellen.

Mutta näillä sitä koitetaan jaksaa. Oon myös (kyllä, taas) inspiroitunut hirveästi DIY-jutuista, joita alan lähipäivinä väsäämään joululahjoiksi. Lähikuukausina siis tulossa paljon DIY:tä ja ehkäpä joululahjavinkkejä! Viimevuosina en oo tykännyt joulusta yhtään, ennemminkin se on vaikuttanut stressaavalta ja pakonomaisesti mukavalta. Mutta ehkäpä tänä vuonna on ihan mukava joulu - ainakin tässä vaiheessa vuotta olen vielä ihan innoissani lahjojen tekemisestä ja niiden söpöstä paketoinnista!

Blogger ilmeisesti poisti kaikki vastaukset tosta sivupalkin kyselystä, joka kuitenkin vielä pari päivää sitten näytti ylivoimaista tulosta "faktoja/paljastuksia itsestäni"-videopostaukselle. Tätäkin siis tulossa lähiaikoina! Ja etukäteen ihan varoitus, että faktat tulevat olemaan erittäin omituisia: luokkaa olen erityisen kiintynyt mun teräviin kulmahampaisiin sekä oon tosi varma, että joku lukee mun ajatuksia. Pala Iinan päänsisäistä ihmeellistä maailmaa siis luvassa. Lisäks varmaan teen myös sen leipomisvideon, koska se saattais olla tosi hauskaa!