♣ Tyrkisk love

Mun kiintymyskiikarit on saanut kaksi uutta kohdetta: ensinnäkin temperoinnin ja toiseksi valkosuklaan ja turkinpippurin sekoituksen. Joulun alla on aina superjees kehitellä kaikkea uutta ja siistiä keittiössä, tällä kertaa laitoin käyttöön kaapin perältä löytyneet turkinpippurirakeet. 

What's needed: piparimuotteja (tai voihan näitä suoraan leivinpaperillekin esim. tulitikulla muotoilla, tein itse molemmilla tekniikoilla), turkinpippurirouhetta ja valkosuklaata. Ja toki jonkinlainen lämpömittari temperointiin (mä käytin lihamittaria, hups... mut hyvin sekin toimii!). Temperoinnin ohje tästä, se muuten on superyksinkertaista enkä ymmärrä, miksen oo koskaan ennen temperoinut suklaita. Nyt tällä ekalla yrittämisellä musta tuli todellinen temperointi-intoilija ja en enää ikinä, ihan totta ikinä tee mitään suklaahärpäkkeitä temperoimatta niitä. En ois ikinä kuvitellut, että yleensä niin vaikea ja vittumainen suklaa ihan oikeasti muuttuu ystävälliseksi ja helposti käsiteltäväksi, kun sitä lämmittää ja jäähdyttää pariin kertaan. Mutta niin siinä vain kävi, siispä hurraa temperointi!

Ohjeet näihinkin ovat niin yksinkertaiset, että saa olla vähän häiritsevän sulonen vajukki, jos näitä ei jollain tavalla handlaa. Suklaa temperoidaan, valutetaan muotteihin (tai leivinpaperille johon se muotoillaan), päälle ripotellaan turkinpippurirouhetta ja sitten annetaan suklaan kovettua. Kun suklaa on kovaa, palat irrotellaan varovasti leivinpaperista ja muotista ja ne ovat valmiita syötäviksi. Ja on muuten ihan hiton hyviä!

Samaa konseptia voi käyttää moniin eri makuihin ja tehdä esimerkiksi maitosuklaapaloja, joiden päällä on piparmintturouhetta tai jotain muuta jouluista. Taivas on rajana, siitä vaan keittiöön yrittämään ja helpon prosessin jälkeen ennen kaikkea nauttimaan ihan äärettömän hyvistä suklaapaloista.

♣ Blueberries & white chocolate

Muistaako kukaan mun ja suklaan välillä syttynyttä sotaa, kun yritin tehdä eräänlaisia patukoita ja epäonnistuin, no, nöyryyttävästi? Mulla oli jo epäonnistumishetkellä lukuisat uudet sotasuunnitelmat mielessä, joita en kuitenkaan ole vieläkään päässyt toteuttamaan. Koen suurta viha-rakkaussuhdetta suklaata kohtaan, koska kukapa sitä ei rakastaisi, mutta toisaalta se ei tottele mua ikinä - lukuunottamatta tätä harvinaista kertaa, joka ei tosin suuria ihmeitä, kädentaitoja tai keittiökokemusta vaadikaan.

Resepti näissä on varmaan jo ihan itsestäänselvä - valkosuklaalevy paloitellaan, sulatetaan mikrossa välillä sekoittaen ja kuivatut mustikat heitetään sulan suklaan sekaan. Sekoituksen jälkeen massa kaadetaan muotteihin, itse käytin yksinkertaisesti jääpalamuotteja. Pistin näihin koko levyn suklaata ja koko pussin mustikoita.

Ja kerrankin, kerrankin se suklaa valui muottien pohjalle asti, jotta paloista tuli juuri muottien muotoisia ja sileitä ja täydellisiä ja kauniita ja upeita ja mahtavia ja uskomattomia ja virheettömiä ja ja ja...

Ne on niin kauniita, niin ihania. Näitä vois tehä miljoonittain ja antaa lahjaksi ja laittaa tarjolle kahvipöytään joka juhlissa.

Mutta kuten kaikki itsetehdyt suklaahärpäkkeet, niin kyllähän nämäkin huoneenlämmössä pehmenevät alta aikayksikön. Musta tuntuu, että siinä mielessä suklaa ei koskaan lopeta ihmiskunnalle vittuilemista.